Vuonna 1745 Anders ja Samuel Chydenius kirjoittautuivat Turun akatemiaan. Aluksi Anders opiskeli filosofiaa ja latinaa. Myöhemmät opinnot painottuivat luonnontieteisiin:

Filosofisten tieteiden lisäksi olin hyvin kiinnostunut matemaattisista aineista, etenkin geometriasta, tähtitieteestä, gnomoniikasta [oppi aurinkokellojen rakentamisesta], mekaniikasta ja hieman algebrastakin.

Opiskellessaan Uppsalassa 1750–1751 hän perehtyi lisäksi kemiaan. Vaikka Anders Chydeniuksen pääopinnot kohdistuivat teologiaan, hän olisi ilmeisesti hyvin voinut antautua luonnontieteilijän uralle: monet ajan johtavista luonnontutkijoista olivat samalla teologeja.

Professoreita

Chydeniuksen opettajista Turun akatemiassa on syytä mainita kolme, jotka kaikki olivat Linnén oppilaita ja luonnontutkimuksen edistäjiä. Johan Browallius oli jo 1730-luvulla propagoinut luonnontieteiden hyödyllisyydestä. Teologian professorina ja sen jälkeen Turun piispana toiminut Browallius oli luonnollisen teologian merkittävä edustaja.

Karl Fredrik Mennander välitti Chydeniukselle Pufendorfin luonnonoikeudellisia näkemyksiä. Fysiikan professorina hän oli puhdasoppinen tieteen hyödyn puolestapuhuja. Myöhemmin hän toimi piispana ja oli myös kiivas hattupuolueen kannattaja.

Turun yliopisto sai vuonna 1747 erityisen talousopin professuurin. Sen ensimmäinen haltija oli Pehr Kalm. Myös hänen tutkijanasenteensa oli hyvin käytännönläheinen. Mennanderin tapaan hänkin suosi paikallistutkimuksia, jotka kohdistuivat usein kotimaakuntaan Pohjanmaahan. Ilmeisesti Anders Chydenius oli Uppsalassa myös maineikkaan kemistin Johan Gottschalk Walleriuksen oppilaana ja kuunteli Linnén luentoja.

Myös Samuel Chydeniuksella, joka vuodesta 1753 toimi Turun akatemian ensimmäisenä kemian ja mineralogian dosenttina, oli ilmeisen suuri vaikutus nuorempaan veljeensä. Lupaava tiedemiesura katkesi yllättäen 1757, kun hän hukkui Kokemäenjokeen tutkimuksia suorittaessaan.

Tuohivene

Väitöskirjan kuvitusta

Anders Chydeniuksen maisterinväitöskirja käsitteli ”amerikkalaisia tuohiveneitä”: Kanadan intiaanien ja sittemmin ranskalaisten käyttämiä kevytrakenteisia kanootteja, joiden pääasiallinen materiaali oli koivuntuohi. Pro gradu tehtiin talousopin professori Pehr Kalmin johdolla ja se perustui pääasiassa Kalmin havaintoihin.

Pehr Kalm teki 1747–1751 kuuluisan matkansa Pohjois-Amerikkaan. Matkan tavoitteet kertovat hyödyn aikakauden ajattelutavasta: haluttiin löytää väri-, mauste- ja muita kasveja, joita kotimainen maatalous ja teollisuus voisi hyödyntää. Matkan tulokset jäivät tältä osin hyvin laihoiksi: kasvit eivät menestyneet Suomen ilmastossa. Kalmin kirjoittamasta matkakuvauksesta tuli sen sijaan kuuluisa: se käännettiin jo 1700-luvulla englanniksi, saksaksi ja hollanniksi ja on yhä alansa keskeistä lähdeaineistoa.

Suomessa tuohivene ei saavuttanut Kalmin ja Chydeniuksen toivomaa suosiota. Turun akatemiassa rakennettiin joitakin mallin mukaisia veneitä, ja jopa kuningas Adolf Fredrik I uskaltautui kokeilemaan sellaista Suomen-matkallaan 1752. Siirryttyään papinvirkaan Chydenius yritti saada myös Alavetelin talonpojat innostumaan tästä uutuudesta, mutta sai heiltä vain lempinimen ”Näver-Ant”, ”Tuohi-Antti”.