Suku ja perhe

Chydenius-suvun alkuperä on hämärän peitossa: tiedetään vain, että se on lähtöisin Varsinais-Suomesta. Ensimmäisenä tätä nimeä käytti Andersin isoisä, Rymättylän kirkkoherra Andreas Chydenius. Tämän poika Jakob joutui Suuren Pohjan sodan aikana pakenemaan Ruotsin puolelle. Monien koettelemusten jälkeen hän valmistui papiksi vuonna 1726. Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton kasvatti-isänsä tyttären Hedvig Hornaeuksen kanssa ja siirtyi kappalaiseksi Sotkamoon, Koillis-Suomen erämaapitäjään.

Perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, joista kolme poikaa ja kolme tytärtä eli aikuiseen ikään. Pojista Samuel kuoli vuonna 1757 naimattomana. Koska Andersin avioliitto oli lapseton, nykyinen Chydenius-suku koostuu nuorimman veljen Jakobin jälkeläisistä. Sisarten jälkeläisissä on esim. Tengström-suvun edustajia, joista tunnetuimpia on arkkipiispa Jakob Tengström.

Korpien kasvatti

Anders Chydenius syntyi Sotkamossa vuonna 1729 ja varttui nuorukaiseksi jylhän erämaaluonnon keskellä Kuusamossa, jonka kirkkoherraksi isä Jakob Chydenius nimitettiin 1734. Seutu oli köyhää, ja harvalukuinen väestö sai elatuksensa vielä pääosin kaskenpoltosta. Kirkkoherran toimialue, Kuusamon eli Kemin Lapin seurakunta ulottui hyvin laajalle, aina Kittilään ja Inariin asti. Koska säätyläisiä oli vähän ja koska papin perhe oli jatkuvasti kanssakäymisissä paikallisten asukkaiden kanssa, Anders oppi hyvin myös suomen kielen: kotikieli oli luonnollisesti ruotsi.

Koulunkäynti

Tornio 1736-37. Kuparipiirros Reginald M. Outhierin teoksesta ’Journal d’un voyage au Nord’ (1746). Museovirasto.

Kuusamossa Jakob-isä antoi pojilleen alkeisopetuksen, jota Anders myöhemmin muisteli:

Hän ei opetuksessaan noudattanut yleisesti käytettyä menettelytapaa, pelkästään lastensa muistin kuormittamista. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samalla sallimaan ymmärryksen valon lämmittää sydäntä hyveeseen ja jumalanpelkoon.

Anders lähti veljensä Samuelin kanssa vuonna 1739 Oulun triviaalikouluun, jonka rehtorina toimi heidän enonsa Samuel Hornaeus. Hattujen sodan (1741–43) aiheuttaman keskeytyksen jälkeen veljekset jatkoivat opintojaan Torniossa, jossa tunnettu pedagogion rehtori ja uskonnollinen kirjailija Johan Wegelius antoi heille yksityisesti yliopistoon valmentavaa opetusta.

Kokkolaan

Jakob Chydenius nimitettiin vuonna 1746 Kokkolan kirkkoherraksi. Pitäjä käsitti Kokkolan kaupunkia ympäröivien kylien (jotka sittemmin muodostivat Kaarlelan kunnan) lisäksi Alavetelin (nykyisin osa Kruunupyyn kuntaa) sekä nykyiset Kaustisen, Vetelin, Halsuan ja Perhon kunnat: matkaa rannikolta pitäjän itäiselle rajalle kertyi yli 100 km. Kuusamoon verrattuna pitäjä oli vauras ja runsasväkinen, väkiluku oli 1740-luvun lopussa n. 3000 henkeä. Kirkkoherran apuna oli kaksi kappalaista, pitäjänapulainen, pedagogion rehtori sekä Ylivetelin kappalainen.

Kokkola 1700-luvulla

Vuonna 1620 perustettu Kokkolan kaupunki oli pitäjän ja sen lähialueen taloudellinen keskus. Asukkaita kaupungissa oli 1700-luvun puolivälissä n. 900. Näistä kuului yhteiskunnan yläkerrostumaan, kauppaporvareihin n. 180 henkeä; muutamia säätyläisiä lukuun ottamatta loppuosa käsitti pääasiassa käsityöläisiä, alempaa porvaristoa, merimiehiä ja näiden palvelusväkeä.

Maatalouden rinnalla Kokkolanseudulla oli kaksi merkittävää sivuelinkeinoa: tervanpoltto ja laivanrakennus. Kokkola oli ajoittain Suomen suurin tervasatama. Kaupan ja laivanrakennuksen kasvua rajoitti kuitenkin se, että suora vienti ulkomaille oli kiellettyä vuoteen 1765 asti.

Vaikka Kokkolanseutu olikin kaukana valtakunnan keskuksista, se ei ollut nykyaikaisessa mielessä syrjäseutua: meri yhdisti. Suotuisilla tuulilla matka Tukholmaan taittui viikossa, ja kauppalaivat välittivät paitsi tavaraa myös sivistystä: uutisia, ajatuksia, lehtiä ja kirjoja.