Talouselämää 1700-luvulla hallinnutta ajattelua kutsutaan nykyään merkantilismiksi: sen tavoitteena oli viennin ja vientiteollisuuden suosiminen ja aktiivisen kauppataseen saavuttaminen. Taustalla oli käsitys, että varallisuus on maailmassa vakio, jolloin taloudellinen kasvu on mahdollista ainoastaan kilpailijoiden kustannuksella.

Merkantilismiin liittyy keskitetyn valtiokoneiston voimakas ja yksityiskohtainen puuttuminen talouselämän toimintaan. Säädökset antoivat kaikkien yhteiskuntaryhmien toiminnalle selvät rajat, joiden rikkomisen katsottiin johtavan kaaokseen.

Merkantilistista politiikkaa perusteltiin kansakunnan varallisuuden kasvattamisella. Kuitenkin käytännössä sen voidaan katsoa palvelleen lähinnä vientiä harjoittavien suurliikemiesten etuja. Keskitetty valtio muodosti välineen, jonka säädösten avulla voitiin esim. tehokkaasti estää haitallinen kilpailu.

Kritiikki herää

Anders Nordencrantz. J.Gillbergin kuparipiirros Per Krafft vanhemman maalauksen mukaan. Museovirasto.

Merkantilismin riittämättömyys vallitseviin olosuhteisiin kävi 1700-luvun puolivälissä yhä ilmeisemmäksi. Ranskalaisten valistuskirjailijoiden aatteet alkoivat saada enemmän huomiota Ruotsissakin. Ruotsissa tunnettiin hyvin mm. esifysiokraatit Plumard de Dangeul ja markiisi Mirabeau, joiden teoksia käännettiin myös ruotsin kielelle.

Esifysiokraatit katsoivat, että maanviljely oli ainoa todella tuottava elinkeino ja että sen avulla voitiin – vastoin merkantilistista käsitystä – saada aikaan ”uutta” varallisuutta, ilman ylijäämäistä kauppatasettakin.

Ruotsissa, jossa muiden elinkeinojen osuus oli vähäinen, maanviljelyksen edistäminen oli ollut merkantilistienkin tavoitteena. Kuitenkin esifysiokraattien vaatimukset elinkeinovapaudesta saivat vastakaikua.

Vapauden ajan keskeiset vuosikymmenet vallassa ollut hattupuolue, joka pitkälti toi esille suurporvariston ja virkamiehistön Tukholma-keskeisiä näkemyksiä, vastasi suurelta osin merkantilismin ruotsalaisesta sovelluksesta. Hattujen aseman horjuessa 1760-luvulla kritiikki puolestaan syntyi lähinnä myssypuolueessa, joka edusti selvemmin maatalouden ja valtakunnan syrjäisempien alueiden intressejä.

Keskeisiä kriitikoita olivat mm. talouskirjailija Johan Fischerström, Upsalan yliopiston talousopin apulainen P.N. Christiernin, vapaaherra Carl Leuhusen ja valtaneuvos C.F.Scheffer, joka vuodesta 1756 toimi kruununprinssi Kustaan opettajana.

Tärkeimpiä poliittisia vaikuttajia oli kuitenkin kauppaneuvos Anders Nordencrantz, aluksi puhdasoppinen merkantilisti ja hattu, joka muuttui vallitsevan talouspolitiikan ankaraksi kriitikoksi ja siirtyi viimein 1765 myssyjen riveihin. Nordencrantzin kirjoitukset vaikuttivat myös nuoren Anders Chydeniuksen poliittiseen heräämiseen.