Painovapaus liittyi hyvin oleellisesti valistuksen ihmisoikeuksien ja demokratian vaatimuksiin: erityisen kärkevästi sensuuria vastustivat ranskalaiset valistusfilosofit, heidän kotimaassaan kun oli lähes mahdotonta arvostella valtiota tai kirkkoa.

Ruotsissa oli yksinvaltiuden kaudella perustettu valtiollinen sensorin virka. Kaikki kirjallisuus oli tiukan ennakkosensuurin alaista. Vapaudenajan alkuvuosikymmeninä sensuuria tiukennettiin entisestään.

Vuosina 1746–1766 sensorina toimi Niclas von Oelreich, jolla oli siis yksin oikeus päättää, mitä sai julkaista. von Oelreichiin tiivistyivät monet sensuurin ongelmat. Hän julkaisi itse hattuja tukevaa lehteä, mutta esti myssyjen kirjoittelun. Koska sensori sai palkkionsa kirjoittajalta, hän oli myös avoimesti ostettavissa. Poliittisten suhdanteiden muuttuessa 1760-luvulla von Oelreich loikkasi myssyjen riveihin.

Hattujen käyttäessä sensuuria poliittisena aseena alkoivat etenkin radikaalit myssyt vaatia painovapautta.

PAINOVAPAUS

Ei ole tarpeen todistaa, että kohtuullinen kirjoitus- ja painovapaus on vahvimpia tukipilareita, joille vapaa hallinto voi perustaa olemassaolonsa. Muuten säädyillä ei koskaan voi olla hyvien lakien säätämiseksi tarvittavaa tietoa, lainkäyttäjillä ei mitään valvontaa, kuinka he noudattavat niitä viroissaan, eivätkä alamaiset voi tietää paljoakaan lain vaatimuksista, virkamiesvallan rajoista ja omista velvollisuuksistaan. Oppineisuus ja järki nujerretaan, ajatusten, puheen ja tapojen karkeus valtaa alaa ja kauhistuttava pimeys peittää muutamassa vuodessa koko vapautemme taivaan.

Poliittinen sensuuri poistetaan

Anders Chydenius toimi vuosien 1765-1766 valtiopäivillä erittäin aktiivisesti painovapauden puolesta. Lopullinen päätös noudattaa Chydeniuksen muistioissaan ja kannanotoissaan edustamaa linjaa.

Chydenius myös käännätti ruotsiksi alunperin ranskalaisen Jean-Baptiste Du Halden Description de la Chine -teokseen sisältyneen kuvauksen Kiinan painovapaudesta. Valtiopäiväkeskustelussa Chydenius esitti von Oelreichille, että tämän tulisi menetellä samoin kuin englantilainen sensori Gilbert Mabbott, joka erosi virastaan vuonna 1649 todettuaan sensuurin tarpeettomaksi.

Vuoden 1766 painovapausasetus, joka säädettiin perustuslakina, takasi ruotsalaisille laajemman painovapauden kuin missään muualla. Lisäksi lähes kaikki viralliset asiakirjat tulivat julkisiksi. Lainsäädännön ja hallinnon poliittinen arvostelu oli nyt mahdollista. Sen sijaan hengellinen kirjoittelu säilyi edelleen ennakkosensuurin alaisuudessa.