Valtakunnan voimattomuuden lähde

Pian valtiopäivien alettua Anders Chydenius julkaisi keväällä 1765 kirjoituksen Källan Til Rikets Van-Magt, joka arvosteli tuoteplakaattia.

Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti, jonka esikuvana oli englantilainen Navigation Act, kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tuotteita. Asetuksen taustalla oli merkantilistinen pyrkimys tuonnin rajoittamiseen ja kotimaisen kauppalaivaston voimistamiseen. Plakaatti hyödytti kuitenkin etupäässä vain vientikauppiaita ja nosti tuontitavaroiden – kuten suolan – hintaa.

Useat kirjoittajat olivat jo aikaisemmin arvostelleet tätä määräystä; heistä ehkä merkittävin oli kustantaja Lars Salvius, jolta Chydenius ilmeisesti sai sysäyksen omaan kirjoitukseensa.

Vaikka Chydenius ei esittänytkään kirjoituksessa juuri uusia näkökantoja, sen haastava tyyli herätti erittäin suurta huomiota. Chydeniusta vastaan hyökkäsivät ennen kaikkea Tukholman kauppiaiden edustajat.

IRTI ENNAKKOKÄSITYKSISTÄ

Jätä kaikki ennakkoluulot, älä kuvittele vapautta vain yhdellä elinkeinonhaaralla, sillä siinä tapauksessa et pääse pitkällekään kohtaamatta vastarintaa ja sekasortoa. Vapauta valtio ajatuksissasi yhdellä kertaa niistä siteistä ja säädöksistä, jotka sitä kahlitsevat.

Kansallinen voitto

Perehtyminen elinkeinojen rajoituksiin ja niistä syntynyt kiivas keskustelu saivat Chydeniuksen laatimaan teoreettisen kirjoituksen, jossa hän selkeästi ja lyhyesti esittää vapauteen perustuvan talouspoliittisen näkemyksensä. Den Nationnale Winsten ilmestyi heinäkuussa 1765.

Chydeniuksen sanoma oli yksinkertainen: talous toimii sitä paremmin, mitä vähemmän siihen yritetään vaikuttaa ulkoa päin rajoituksilla tai tukitoimenpiteillä. Elinkeinovapauden vallitessa, jokaisen tuottajan, työntekijän, ostajan ja myyjän pyrkiessä ajamaan omaa etuaan, syntyy elinkeinojen välille luonnollinen tasapaino, jolloin myös valtakunnan kokonaisetu, ”kansallinen voitto”, on suurin. Kaupan ja elinkeinojen maailma on liian monimutkainen ja muuttuvainen, jotta suunnitelmatalous olisi mahdollinen.

Chydenius ei ollut suinkaan ensimmäinen, joka vaati elinkeinovapauden toteuttamista Ruotsissa: esim. vapaaherra Carl Leuhusen oli esittänyt käsityksiä, jotka olivat hyvin lähellä myöhemmän taloudellisen liberalismin aatteita. Johdonmukaisuudessaan ja tinkimättömyydessään Chydeniuksen kirjoitus oli kuitenkin ainutlaatuinen.

Kovin suurta käytännön vaikutusta Chydeniuksen tai muiden kritiikillä ei ollut: talouspolitiikan peruslinja säilyi pääosin ennallaan, ja merkantilistisen säätelyn purkaminen toteutui pääosin vasta 1800-luvulla.

…jokainen tavoittelee itsestään sitä asemaa ja elinkeinoa, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, sikäli kuin säädökset eivät estä pääsyä siihen.

Kukin tavoittelee omaa parastaan. Tämä taipumus on niin luonnollinen ja tarpeellinen, että maailman kaikki yhteiskunnat perustuvat siihen. Ilman sitä ei lakeja, rangaistuksia ja palkitsemista olisi edes olemassa, ja koko ihmissuku katoaisi kokonaan lyhyessä ajassa. Parhaiten maksetaan aina siitä työstä, jolla on suurin arvo, ja mieluiten hakeudutaan työhön, josta maksetaan parhaiten.