Unohdus

Anders Chydeniuksen kuoltua 1803 hänen elämäntyönsä joutui pitkäksi ajaksi unohduksiin. Chydeniuksen vapaamieliset näkemykset jääneet yhteiskunnassa paljolti tappiolle jo hänen elinaikanaan. Venäjän yhteyteen vuonna 1809 joutuneen Suomen henkinen ja yhteiskunnallinen kehitys oli alkuun verkkaista, eikä suotuisaa maaperää liberalismin aatteiden jatkuvuudelle ollut olemassa.

Paikallisen väestön ja suvun piirissä Chydeniuksen muisto toki säilyi: tästä ovat osoituksena kansan keskuudessa aina tämän vuosisadan puolelle kulkeneet tarinat, joissa vanha rovasti saa usein eriskummallisia piirteitä.

Chydenius löydetään

Vasta liberalismin uusi läpimurto 1860-luvulla loi edellytykset Chydeniuksen uudelle tulemiselle. Vuonna 1857 julkaistiin lyhyt Chydeniuksen elämäkerta, ja 1860-luvulta lähtien ruotsalaiset tutkijat asettivat Chydeniuksen ansaitsemalleen paikalle 1700-luvun poliittisessa historiassa.

Suomessa Chydenius innoitti etenkin nuoria vapaamielisiä. Historioitsija E.G.Palmen julkaisi 1880 Chydeniuksen kootut teokset. Sanomalehtimies Axel Lille kirjoitti 1882 Chydeniuksen suhteesta aikansa kansantaloudellisiin virtauksiin.

Suoranainen esikuva Chydenius oli perustuslailliselle kansanedustajalle, ylikirjastonhoitaja Georg Schaumanille, joka vuonna 1908 julkaisi ensimmäisen perusteellisen tutkimuksen Chydeniuksesta. Schaumanin ihannoiva ja radikalismia korostava tulkinta on ollut Chydenius-kuvan pohjana aina meidän päiviimme asti.

Kansallinen suurmies

Suomenkielisen yleisön tietoisuuteen Chydenius alkoi tulla laajemmin vuodesta 1929, jolloin hänen kootut teoksensa julkaistiin suomeksi.

Chydenius vakiintui kansallisten suurmiesten joukkoon. Vuonna 1929 lyötiin Chydenius-mitali, 1935 ilmestyi Chydenius-postimerkki, ja 1980-luvun setelinuudistus, jonka yhteydessä Chydeniuksen kuva sijoitettiin 1000 markan seteliin, toi Chydeniuksen kaikkien suomalaisten tietoisuuteen.

Vuonna 1977 perustettiin Kokkolassa Chydenius-instituutti, jonka tehtäviin yliopistollisen tutkimuksen ja sittemmin myös koulutuksen ohella kuului Anders Chydeniuksen esilletuominen esim. näyttelyiden, julkaisujen ja tilaisuuksien avulla. Tätä työtä jatkaa nykyisin Jyväskylän yliopiston erillislaitos Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Moderni Chydenius

Aluksi tutkimus näki Chydeniuksessa ennen kaikkea aatteellisen liberalismin edustajan. 1900-luvulla korostettiin hänen kirjoitustensa talouspoliittista ja -teoreettista puolta.

1970-luvulta alkaen syntyi kuitenkin laaja-alaisempaa kiinnostusta Chydeniukseen, ja tutkimuksessa otettiin esille mm. Chydeniuksen luonnonoikeudelliset, poliittiset ja valtio-opilliset käsitykset. Pentti Virrankosken kirjoittamassa elämäkerrassa (1986) Chydenius arvioitiin monessa suhteessa täysin uudelleen; kun varhainen tutkimus piti Chydeniusta ennen kaikkea kansantaloudellisena ajattelijana, on Virrankosken Chydenius valistusaatteiden ja pietismin innoittama demokraattinen poliitikko, jonka talouselämää koskevat näkemykset kumpuavat laajemmasta yhteiskunnallisesta ohjelmasta.

2000-luvulla Chydenius-kuvassa on korostunut entistä enemmän hänen toimintansa painovapauden ja avoimuuden edistäjänä. Vuoden 1766 painovapausasetuksen 250-vuotisjuhlaa vietettiin näyttävästi 2016 sekä Suomessa että Ruotsissa.