Kappalainen, maanviljelijä

Vuonna 1753 juuri maisteriksi valmistunut Anders Chydenius nimitettiin Alavetelin kappelin ensimmäiseksi saarnaajaksi, toisin sanoen isänsä alaisuuteen. Kaksi vuotta myöhemmin hän avioitui pietarsaarelaisen kauppiaan ja laivanvarustajan Olof Mellbergin tyttären Beata Magdalenan (1735–1819) kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Viranhoidon ohella Chydenius ehti pienessä seurakunnassaan toteuttaa monia hyödyn aikakaudelle tyypillisiä hankkeita. Erityisesti hän pyrki edistämään maanviljelyä: hän ojitti soita, otti niityt mukaan vuoroviljelyyn, viljeli hyötypuutarhaa, kasvatti lampaita, kokeili perunanviljelyä jne.

Lääkäri

Monien ajan pappien tapaan Chydenius harjoitti myös lääkärintointa: lähin koulutettu lääkäri oli Vaasassa. Chydenius valmisti lääkkeitä omassa laboratoriossaan ja suoritti myös pieniä leikkauksia.

Tunnetuimmaksi Chydenius on kuitenkin tullut isorokkorokotuksen edistäjänä. Rokotusta oli Pohjanmaallakin harrastettu 1750-luvulta alkaen, mutta vain säätyläisten piirissä. Anders Chydenius ja hänen isänsä rokotuttivat ensimmäisinä Ruotsin valtakunnassa rahvaan lapsia.

Kirjallisia harrastuksia

Kerättyään käytännön kokemuksia eri aloilta Chydenius halusi – aidossa valistushengessä – saattaa tietonsa myös muiden käyttöön: hän osallistui Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian järjestämiin kirjoituskilpailuihin, jotka käsittelivät mm. niittyjen hoitoa ja työkärryjen parantamista. Vähitellen Chydenius alkoi harrastaa kirjoittelua myös yhteiskunnallisista aiheista. Vuonna 1763 hän osallistui kirjoituskilpailuun, joka käsitteli syitä siihen maastamuuttoon, jonka ensimmäisten väestötilastojen perusteella (virheellisesti) oletettiin olevan hyvin voimakasta. Jo tässä kirjoituksessa on esillä hänen vapautta korostava perusnäkemyksensä: kun ihmiset eivät voi vapaasti etsiä onneaan ja toimeentuloaan loppumattomien määräysten ja rajoitusten takia, heidän on pakko siirtyä ulkomaille.

Kärryn teoria -ja käytäntö

Hyvä esimerkki Chydeniuksen suhtautumisesta erilaisiin käytännön kysymyksiin on hänen kirjoituksensa kärryistä: siinä yhdistyvät tutkijan ja keksijän näkökulmat. Vuonna 1763 Tiedeakatemia järjesti kirjoituskilpailun, jonka tarkoituksena oli maataloudessa käytettävien työkärryjen parantaminen. Kirjoittajan tuli suunnitella kärryt, joiden avulla hevonen voisi vetää 70 leiviskän (n. 600 kg) kuorman, kun tavallisilla kärryillä voitiin kuljettaa vain 40 leiviskää (n. 340 kg).

Chydenius oli paneutunut kysymykseen huolella. Hän käsitteli kirjoituksessaan kärryn liikkeeseen vaikuttavia tekijöitä teoreettisesti, mekaniikan lakien kannalta. Toisaalta Chydenius oli halunnut myös kokeellisesti todentaa, miten päättelyn avulla syntynyt kärrymalli toimii: sekä uusi että vanha kärry asetettiin samanlaiseen koetilanteeseen.

Chydeniuksen kärry, jonka kuljetuskapasiteetti oli jopa suurempi kuin 70 leiviskää, perustui kahteen tekniseen ratkaisuun: pyörien koon suurentamiseen ja akselin laakeroinnin parantamiseen. Tavallisissa kärryissä oli paksu puuakseli; Chydenius pienensi kitkaa käyttämällä ohutta rauta-akselia ja valmistamalla laakerit tarkkaan valitusta tinaseoksesta. Lisäksi laakerit suojattiin niin, ettei hiekka päässyt aiheuttamaan kitkaa.

Todellakin, millaista hyötyä niihin tehtävät parannukset voisivatkaan tuottaa valtakunnalle! Jos Ruotsissa vuosittain työkärryihin tai vankkureihin, jotka ovat vain kaksinkertaistetut kärryt, lastattava tavaramäärä olisi vaikkapa 7 miljoonaa leiviskää ja Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen1 voitaisiin vastata myöntävästi, parannusten toteuttaminen kävisi helposti päinsä ja ne leviäisivät ajan mittaan yleiseen käyttöön, niiden avulla voitaisiin 3 miljoonaa leiviskää kuljettaa vuosittain ilman lisäkustannuksia eli koko maan kärryillä kulkevan tavaraliikenteen kustannuksia saataisiin kevennettyä 3/7:lla. Kukapa voi silloin pitää turhana aikaa, vaivaa ja kustannuksia, jotka käytettäisiin näin tärkeän asian selvittämiseen?