Valtiopäivät

Valtiopäivät edustivat suurempaa osaa kansasta vapaudenajalla kuin 1800-luvulla, koska tilattoman (ja siten vailla äänioikeutta olevan) väestön osuus oli 1700-luvulla sekä Suomessa että Ruotsissa huomattavasti pienempi . Parhaiten oli edustettuna pieni aatelissääty: jokaisella suvulla oli oma edustajansa.

Papiston edustajista piispat olivat itseoikeutettuja. Kirkkoherrat valitsivat edustajansa yleensä hiippakunnittain. Myös kappalaisilla oli oikeus valita edustajansa: Anders Chydenius olikin 1765–1766 valtiopäivillä Pohjanmaan kappalaisten valitsemana.

Porvarissäädyn vaalipiireinä olivat kaupungit ja äänioikeutettuja olivat veroa maksavat porvarisoikeuden haltijat. Pienillä kaupungeilla, kuten Kokkolalla, oli oikeus yhteen valtiopäiväedustajaan.

Talonpoikaissäädyn vaalipiireinä olivat kihlakunnat. Äänestys tapahtui valitsijamiesten välityksellä. 1750-luvulta alkaen talonpojan ääniosuus oli riippuvainen varallisuudesta.

Vapauden ajan käsityksen mukaan valtiopäiville kokoontuneet valtiosäädyt olivat päätöksissään täysin riippumattomia, myös valitsijoistaan.

Toimintamuodot

Valtiopäivillä asiat käsiteltiin ja päätökset tehtiin kussakin säädyssä erikseen: lopullinen päätös edellytti vähintään kolmen säädyn yksimielisyyttä. Käytännössä poliittinen päätöksenteko tapahtui kuitenkin valiokunnissa eli deputaatioissa, joissa aatelilla oli kaksinkertainen edustus muihin säätyihin verrattuna.

Tärkein valiokunta ja valtiopäivien keskus oli salainen valiokunta, joka hoiti mm. ulkopolitiikkaa ja valtiontaloutta. Talonpojilla ei ollut salaisessa valiokunnassa lainkaan edustusta, koska heitä pidettiin epäluotettavina.

Puolueet

Vapaudenajan politiikan keskeisiä ilmiöitä on puolueiden syntyminen, minkä taustalla olivat alun perin erilaiset ulkopoliittiset linjanvedot.

Hattupuolue syntyi 1730-luvun lopussa vastustamaan pitkäaikaisen kansliapresidentin Arvid Hornin varovaista Venäjän-politiikkaa. (Yö)myssyn nimen hatut antoivat niille, jotka epäilivät suurvaltahaaveita. Hatut saivat raha-apua Ranskalta, myssyt Venäjältä ja Englannilta.

Nykyisiin puolueisiin verrattuna hatut ja myssyt olivat epämääräisiä ryhmittymiä. Niillä ei ollut virallista organisaatiota eikä ohjelmaa. Lisäksi valtiopäivämiehen säädyn tai kotiseudun edut painoivat usein enemmän kuin puolueen.

Hatut johdossa

Hattupuolue, jonka ydinryhmä koostui suurporvariston ja virkamiehistön edustajista, kykeni säilyttämään valta-asemansa pitkään takaiskuista huolimatta. Vaikka hattujen politiikka oli lähtökohdiltaan merkantilistisista, oli se toisaalta riittävän sopeutumiskykyistä.

Pommerin sota (1757–1763) ja valtiontalouden ongelmat aiheuttivat kasvavaa kritiikkiä hattuja kohtaan. Vuosien 1760–1762 valtiopäivillä hatut kuitenkin vielä säilyttivät niukasti asemansa myssyjen hajanaisuuden takia.

Vallanvaihdos 1765

Vuosien 1765-1766 valtiopäivillä astuivat esiin ns. nuoremmat myssyt. He edustivat eurooppalaisesta radikalismista vaikutteita saanutta linjaa, joka puolusti maaseutua ja sen elinkeinoja ja suuntautui virkavaltaisuutta ja osin merkantilismiakin vastaan. Valtiontalous oli katastrofin partaalla, ja myssyt saivat enemmistön kaikissa säädyissä.