Palkollisten asema

Palkollisten asema oli merkantilistisessa yhteiskunnassa määritelty hyvin tiukoin säädöksin teollisuuden ja suurtilallisten työvoiman saannin varmistamiseksi.

Kaikkia niitä, joilla ei ollut vakituista työpaikkaa, pidettiin irtolaisina. Kiinteiden taksojen avulla palkat pidettiin alhaisina. Vuoden 1739 palkollissäännössä rajoitettiin jopa talonpoikien oikeutta omien lasten kotona pitämiseen.

1740-luvulla nousi esille vapaamielisempi politiikka, joka korosti väestönkasvun merkitystä työvoimaongelman ratkaisijana. Mitään merkittävää muutosta ei palkollisten asemassa kuitenkaan tapahtunut.

LUONTAINEN TASA-ARVO

Luonto muovaa heidät syntymähetkellä meidän kaltaisiksemme: heidän ruumiinsa makaa aluksi kehdossa aivan samassa asennossa kuin meidänkin, heidän sielunsa ovat yhtä järjellisiä kuin muidenkin ihmisten. Tämä osoittaa konkreettisesti, että luonnon Herra on myös osoittanut heille samat oikeudet, joista muutkin ihmiset saavat nauttia.

LUONNOLLINEN OIKEUS

Tärkein luonnon suoma oikeus on että ihmisten on saatava elää, rakentaa ja asua maan päällä, hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen, avioitua ja hankkia jälkeläisiä.

Chydenius herättää keskustelun

1770-luvun lopulla hyvien suhdanteiden ja työvoimapulan vallitessa otettiin esille ajatus palkollisten arpomisesta työnantajien kesken: näin voitaisiin pitää palkat kurissa.

Tällaiset mielipiteet saivat Chydeniuksen puuttumaan asiaan. 1778 hän julkaisi kirjoituksen Tankar Om Husbönders och Tienstehjons Naturliga Rätt, jossa hän puolusti voimakkaasti ihmisten luontaista tasa-arvoa ja siihen liittyvän vapauden merkitystä. Kun yhteiskunta turvaa kansalaisten omaisuuden, sen on suojattava myös työ, joka on köyhän ainoa omaisuus.

Chydenius esitti täydellistä sopimuksen vapautta palkollisten työsuhteissa: kun työntekijät voisivat hakeutua sinne, missä heillä olisi parhaat olosuhteet, kysynnän ja tarjonnan laki toimisi myös näillä markkinoilla kokonaisedun hyväksi.

Kirjoitus synnytti vuosina 1778–1779 laajan lehdistöpolemiikin Chydeniuksen ja hänen arvostelijoidensa välille. Chydeniuksen ehdotusten katsottiin järkyttävän yhteiskunnan perusrakenteita, joissa jokaiselle oli osoitettu oma paikkansa.

Palkollissääntöä käsiteltiin myös vuosien 1778–79 valtiopäivillä: ainoastaan talonpoikaissääty asettui puolustamaan sopimusvapautta. Asia hautautui vuosikausiksi. Suomessa palkollisten asemaa rajoittavia määräyksiä alettiin purkaa vasta 1860-luvulla.

TYÖ ON KÖYHÄN KAUPPATAVARA

Ovathan palkolliset Ruotsin alamaisia aivan samoin kuin me heidän isäntänsä. Heidän palvelustaan ja työtään ei voida pitää muuna kuin tavaroina, joita he pitävät kaupan omaksi hyväkseen ja yhteiseksi hyväksi. Juuri tämän kaupan avullahan isännät pystyvät kasvattamaan tuottamiensa tavaroiden määrää. Jokaisella myyjällä on meidän keskuudessamme vapaus myydä tavaroitaan ellei ehkä kaikille, niin silti ainakin useille henkilöille, sellaisille, joiden kanssa hän mieluimmin kauppaa käy. Hän saa myös itse määrätä tavaransa hinnan ja sopia siitä ostajan kanssa […]. Mutta jos palkollinen

1) ei saa itse pitää hallussaan tavaraansa, vaan

2) hän joutuu myymään sen ostajalle, jonka sokea kohtalo määrää,

ja ­vieläpä

3) ostajan itse määräämään hintaan, sillä huomattakoon, ettei palve­lus­väellä ole minkäänlaista osuutta lainsäädäntövaltaan, tätä nimitän täydellä syyllä vapaan kansakunnan keskuudessa esiintyväksi orjuudeksi.