Luonnollinen oikeus

Tärkein luonnon suoma oikeus on, että ihmisten on saatava elää, rakentaa ja asua maan päällä, hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen, avioitua ja hankkia jälkeläisiä.

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 4, s. 11. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Ihmiskunnan oikeus

Aikana, jona suuria ja uusia löytöjä tehdään kaikissa luonnon valtakunnissa ja tieteet kohotetaan tavattoman korkealle tasolle, kun lahjakkuutta ja kirjallisuutta kannustetaan ja taitojen kehittyminen luo melkeinpä ihmeitä entisaikojen saavutuksiin verrattuna, on huolestuttavaa nähdä, että kaikkein kallein asia, ihmissuvun oikeudet, lyödään laimin.

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 1, s. [1]. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Luontainen tasa-arvo

Luonto muovaa heidät syntymähetkellä meidän kaltaisiksemme: heidän ruumiinsa makaa aluksi kehdossa aivan samassa asennossa kuin meidänkin, heidän sielunsa ovat yhtä järjellisiä kuin muidenkin ihmisten. Tämä osoittaa konkreettisesti, että luonnon Herra on myös osoittanut heille samat oikeudet, joista muutkin ihmiset saavat nauttia.

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 7, s. 20. Suomennos: Heikki Eskelinen

Työ on köyhän kauppatavara

Ovathan palkolliset Ruotsin alamaisia aivan samoin kuin me heidän isäntänsä. Heidän palvelustaan ja työtään ei voida pitää muuna kuin tavaroina, joita he pitävät kaupan omaksi hyväkseen ja yhteiseksi hyväksi. Juuri tämän kaupan avullahan isännät pystyvät kasvattamaan tuottamiensa tavaroiden määrää. Jokaisella myyjällä on meidän keskuudessamme vapaus myydä tavaroitaan ellei ehkä kaikille, niin silti ainakin useille henkilöille, sellaisille, joiden kanssa hän mieluimmin kauppaa käy. Hän saa myös itse määrätä tavaransa hinnan ja sopia siitä ostajan kanssa paitsi joitakin tapauk­sia, joissa sovelletaan vuosittain tai kuukausittain muutettavia taksoja. En kuitenkaan halua nyt sanoa mitään siitä, miten niitä noudatetaan ja onko niistä todellista hyötyä valtakunnalle. Mutta jos palkollinen

1) ei saa itse pitää hallussaan tavaraansa, vaan

2) hän joutuu myymään sen ostajalle, jonka sokea kohtalo määrää,
ja ­vieläpä

3) ostajan itse määräämään hintaan, sillä huomattakoon, ettei palve­lus­väellä ole minkäänlaista osuutta lainsäädäntövaltaan, tätä nimitän täydellä syyllä vapaan kansakunnan keskuudessa esiintyväksi orjuudeksi.

Kolme talouspoliittista kysymystä: Kolmas kysymys (1761–1762), s. 503. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Luonnon tärkein vaatimus

Elannon hankkiminen on luonnon tärkein vaatimus, eikä se siedä rajoituksia, sillä se on paljon yhteiskunnat yhdistäneitä siteitä voimakkaampi. Yhteiskunnan johtomiehillä ei voi olla oikeutta määrätä elämästä eikä myöskään rajoittaa mitään keinoa, jolla sitä voidaan ylläpitää.

Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen: Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? (1777), § 3, s. 16. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Köyhyys on rikos?

Mutta jos puhutaan heidän paheistaan ja riettaudestaan, pelkään pahoin, että sadan isännän joukosta löytyy enemmän paheellisia kuin yhtä monen palvelijan keskuudesta ja että esimerkiksi joka kymmenennen paheellisen palkollisen saadessa sakkotuomion tekosistaan samaan tilanteeseen joutuu tuskin joka sadaskaan isännistä, ainakaan säätyläisistä ja virkamiehistä. Eikö silloin ole syntiä, eikö ole aivan selvästi oikeudenvastaista riistää heiltä vapaus vaurastumiseen pelkästään sen takia, että he saattaisivat vaurastumisensa aikana syyllistyä johonkin rikokseen?

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 7, s. 23–24. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Turvaa pakolaisille

Aikana, jolloin Ruotsin asukkaat lempeän ja viisaan kuninkaan hallitusvallan alaisina ovat melkeinpä ainoa täydellistä sisäistä ja ulkoista rauhaa nauttiva kansa Euroopassa, sydämemme voivat vain vuotaa verta niiden hirmuisten sotien, kauheuksien ja vainojen takia, jotka parhaillaan kiivaasti leviävät useissa maanosissa.

Voisiko siis mikään olla perustellumpaa, paremmin kaikkiin ihmisiin yleisesti kohdistuvan oikeamielisen kristillisen rakkauden sekä onnelliselle kansalle sopivan yksimielisyyden ja vapauden jalon hengen ja siunatun, mutta vähäväestöisen isänmaamme todellisen edun mukaista kuin se, että juuri tällaisessa tilanteessa avaisimme sylimme hellästi kaikille onnettomille, jotka jo ovat vailla tai tulevaisuudessa saattavat jäädä vaille turvaa isänmaassaan ja sen takia kaipaavat pääsyä jonnekin muualle saadakseen itselleen, vaimolleen ja lapsilleen sekä omaisuudelleen jonkinlaista turvaa väkivaltaa ja sortoa vastaan?

Muistio uskonnonvapaudesta (1779), s. [3]. Suomennos: Heikki Eskelinen.