Hallitsijat ja alamaiset (Kustaa III)

Se, joka on sydän isänmaalle alttiina raahattu mukaan muutamille valtiopäiville ja nähnyt, miten mitään ei ole saatu aikaiseksi, ei kai voi muuta kuin kyllästyä koko hallitustapaan. Mutta ennen Kustaan astumista valtaistuimelle oli mahdotonta nähdä, mistä apu olisi saatavissa, ja pidin heti valtiopäivien alusta alkaen tyhmyytenä sitä, että säätymme väkisin pyrkivät tukahduttamaan Kustaan suuren nerouden ja sydämen.

Kirje Pehr Wilhelm Wargentinille 2.1.1773, s. 460. Suomennos: Veli-Matti Pussinen.

Vapaus ja yhteiskuntasopimus

Kuinka paljon alamaisten on väistämättä menetettävä luonnollista vapauttaan yhteiskunnan pysyvän menestyksen takaamiseksi? Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys ruhtinaille, jotka haluavat ihmisten tunnustavan heidät suuriksi ja olevan onnellisia heidän hallitessaan. En tiedä, ovatko suuret ja ihmiskuntaa rakastavat neromme vastanneet tähän ja selvittäneet asiaa pohjia myöten. Miten sitten hallitsijat voivat välttyä tekemästä mitä suurimpia erehdyksiä käsitellessään sukukuntamme oikeuksia? Kaikki rajoitukset, jotka eivät ole välttämättömiä, johtavat väistämättä valtakunnalle ja kansalaisille koituviin onnettomuuksiin.

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 11, s. 37. Suomennos: Heikki Eskelinen

Hallitsijat eksyksissä

Hallitsijan kunnian ja nimen kantajat vaeltavat usein itse sumussa ja vailla tietoa kansansa onnesta, tai omastaan. Valitettavinta on, että ministerit pitävät heitä huolellisesti pimennossa, jotta he eivät huomaisi näiden vehkeilyjä ja niitä omaisuuksia, jotka ministerit ovat saaneet valtakunnalta ja kansalaisilta lukuisten juonien avulla.

Kirje Nils von Rosensteinille 21.8.1793, s. [5]. Suomennos: Veli-Matti Pussinen.

Käskyvalta ja tasavertaisuus

En suinkaan vastusta alistussuhdetta, arvoisa herra, ilman sitä ei mikään yhteiskunta voi säilyä. Kuningas on alamaistensa herra, isä lastensa ja isäntä väkensä herra, ja heidät sitoo toisiinsa joko nimenomaisesti laadittu tai suhteen luonteeseen sisältyvä sopimus. […] Myönnän mielelläni, että olemme vastineeksi esivaltamme meille suomasta suojeluksesta ulkomaista väkivaltaa ja kotimaista sortoa vastaan sitoutuneet rajoituksitta uhraamaan niin paljon omaisuudestamme kuin tähän kulloinkin voidaan tarvita. Mutta kun jokainen alamainen suorittaa osuutensa tässä asiassa kykynsä mukaan, päädyn väistämättä siihen tulokseen, että muiden velvollisuuksiemme kansalaisina pitää olla yhtäläiset voidaksemme palvella toisiamme keskinäisissä suhteissamme, niin että isäntä renkiä tarvitessaan ottaa tämän palvelukseensa ja työläinen hakeutuu palveluspaikkaan tarvitessaan vaatteita ja ylläpitoa. Ensiksi mainitussa asiassa minulla on velvollisuuteni esivaltaamme kohtaan, mutta kansalaisia kohtaan minulla ei ole muita velvoitteita kuin mainitut, ja silloin on kyse vilpittömästä ja pakottomasta kaupankäynnistä alamaisten kesken.

Vastaus herra Sincere & Moderaten isäntien ja palkollisten luonnollisia oikeuksia koskevien ajatusteni arvosteluun, joka on julkaistu Dagligt Allehandan numeroissa 9, 10 ja 11, Dagligt Allehanda 2.3.1779, s. [1].