Nationalismin ohella 1800-luvun jälkipuoliskolla myös liberalismi sai tuulta alleen, ja nämä aatteet kietoutuivat toisiinsa sortovuosien kansallisen vapauden vaatimuksissa. Chydeniuksesta tuli kansallinen hahmo – ihailijan äidinkielestä riippumatta.

Frans Johan Rabbe (1801–1879). Museovirasto.

Frans Johan Rabbe (1801–1879)
lääkintöylihallituksen kamreeri, historioitsija

OTE ELÄMÄKERRASTA

Hän ei ainoastaan seurannut aikansa pyrkimyksiä kohti sivistystä ja uskonnonvapautta, vaan oli myös paljon aikaansa edellä, ja ne asiat, joita hän lähes sata vuotta sitten avoimesti julisti vapaakaupasta, ammattikuntavapaudesta ja uskonnonvapaudesta, aletaan nyt, viisikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, tunnustaa päivänselviksi totuuksiksi ja kyllin arvokkaiksi, jotta ne saavat vähitellen vaikuttaa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Emme pysty nyt varmasti ratkaisemaan, olivatko ne poikkeukselliset mielipiteet, joita tämä suomalainen pappismies viime vuosisadan puolivälissä niin pelottomasti esitti, alun perin todella hänen oman lahjakkuutensa tuotetta, vai oliko ne mahdollisesti lainattu ulkomailta. Emme tahdo vaieta siitä, että Chydeniuksemme eli samaan aikaan kuin englantilainen kansantaloustieteilijä Adam Smith, joka julkaisi 1776 maineikkaimman teoksensa An inquiry into the nature and causes of the wealth of Nations, ja että heidän oppiensa välillä on epäilyksettä sukulaisuutta. Mutta vaikka Chydeniuksen vapaamieliset mielipiteet olisivatkin osaksi lainaa Englannista, kuuluu hänelle kuitenkin kiistämätön kunnia siitä, että hän on avoimesti ja pelottomasti taistellut sen puolesta, että niitä on oikeus soveltaa myös täällä pohjoisessa, Ruotsissa ja kaikkialla, missä ahtaille mielipiteille ei ole tarvinnut myöntää kansalaisoikeuksia. 

Rabbe, Frans Johan, ”Anders Chydenius”, Finlands minnesvärde män: samling af lefnadsteckningar, Andra bandet, Häft 1, Helsinki: J. C. Frenckell & Son, 1855, s. 321–322.

Frans Johan Rabbe kuului Suomen kansallisten suurmiesten – kuten J. L. Runeberg, Elias Lönnrot, J. V. Snellman – lähipiiriin ja oli suomalaiskansallisen järjestötoiminnan aktiivisia toimijoita. Merkkimiesten elämäkertojen laatiminen oli osa kansallisen kulttuurin rakennustyötä.

Chydenius oli tähän asti ollut tuntematon suurelle yleisölle, mutta ilmeisesti myös useimmille oppineille. Kuvaavaa on, että Rabbe löysi Chydeniuksen tutkiessaan isorokkorokotuksen vaiheita Suomessa.

Rabben artikkelissa rinnastetaan ilmeisesti ensimmäisen kerran Chydenius ja Adam Smith. Rabbe ei tosin esitä sitä myöhemmin usein toistettua väitettä, että Chydenius oli ajatuksineen itse asiassa ensimmäisenä liikkeellä, koska hän julkaisi Kansallisen voiton jo 1765. Päinvastoin, Rabbe epäilee Chydeniuksen ajatusten olevan ulkomailta lainattuja ja katsoo velvollisuudekseen todistaa, että Chydeniuksella oli tästä huolimatta suuri merkitys tienavaajana Ruotsissa.

Anonyymi

OTE LEHTIARTIKKELISTA

Myös vapauden puutteen ja köyhyyden aiheuttamaa maastamuuttoa vastaan syntyi kovaäänisiä valitusvirsiä, joissa keskeiset teemat olivat ”tyytymättömyys” ja ”nautinnonhalu” yms. Mutta tämän metelöinnin ansiosta esille astui mies, jonka kirjoitukset muodostavat niin merkittävän ilmiön, että meidän pitää omistaa tälle aiheelle erillinen esitys; hänen nimensä oli Anders Chydenius.

Göteborgs Handels- Och Sjöfartstidning 20.8.1868

Ruotsalaisen dosentin ja pankinjohtajan Johan Wolter Arnbergin (1832–1900) Anteckningar om frihetstidens politiska ekonomi (1868) oli ensimmäinen taloushistoriallinen tutkimus, joka nosti Anders Chydeniuksen esille. Göteborgs Handels- Och Sjöfartstidning esitteli Arnbergin kirjaa kolmessa artikkelissa, joista kaksi oli omistettu pelkästään Chydeniukselle.

E. G. Palmén kesähuvilallaan Furuholmenissa 1900-luvun alussa.
Museovirasto

Ernst Gustaf Palmén (1849–1919)
professori, toimittaja, poliitikko

OTE VÄITÖSKIRJASTA

Vuonna 1765 kilparadalle ilmestyi uusi kamppailija, siihen asti täysin tuntematon nuori mies, Alavetelin kappalainen, maisteri Anders Chydenius, joka otti kauppaa koskevat kiistakysymykset käsittelyyn tavalla, joka tekee tästä miehestä ainiaaksi yhden merkittävimmistä ja kiinnostavimmista hahmoista historiassamme.
[…]
Kun Chydeniuksen nimi ensimmäisen kerran kirjattiin historiaan – vaikka tätä ilmoitusta tuskin kuultiin muualla kuin Suomessa – ilmaistiin samalla myös epäilys, olivatko mahdollisesti ulkomaiset esikuvat johdattaneet häntä näihin huomattavan vapaamielisiin näkemyksiin, jotka niin rohkeasti tuotiin esille 11 vuotta ennen kuin uudemman talousopin perusteos julkaistiin. Epäily on oikeutettua, jos oletetaan, että uusi järjestelmä on yhdellä iskulla täysin valmiina Chydeniuksessa. Mutta jos katsomme hänen toimintaansa yhteydessä aikaisempiin kokemuksiin ja edeltävään agitaatioon, jota taottiin ennen kaikkea Suomessa, ei hänen mielipiteidensä alkuperäisyyttä voi epäillä. Suurimman historiallisen merkityksensä Chydenius saavuttaa juuri johdonmukaisen joskin hitaan kehityksen huipentumana, ja myös siitä syystä hänen kamppailullaan oli niin mittaamaton arvo maallemme.

Palmen, E. G., Historisk framställning af den svensk-finska handelslagstiftningens utveckling från Gustaf Wasas regering till 1766, Helsingfors: J. C. Frenckell & Son, 1876, s. 176–177, 179.

Ernst Gustaf Palmén ”löysi” Chydeniuksen kirjoittaessaan Ruotsin ja Suomen kauppalainsäädännön historiaa käsittelevää väitöskirjaansa, ja julkaisi ensimmäisen Chydeniuksen kirjoitusten valikoiman vuosina 1877 ja 1880.[1] Samalla Palmén asetti Chydeniuksen sille paikalle suomalaisessa historiallisessa tietoisuudessa, joka sillä tuli olemaan vuosikymmenien ajan. Palmén näki Chydeniuksen osana sitä suorastaan lainomaista historiallista kehitystä, joka johti suomalaisen kansallisen tietoisuuden vähittäiseen syntymiseen, mikä puolestaan mahdollisti varsinaisen kansakunnan rakennustyön aloittamisen vuoden 1809 jälkeen. Vapaamielinen Palmén oli myös aktiivinen poliitikko ja kansanvalistaja, ja Chydenius oli epäilemättä tärkeä esikuva hänelle.

Mielenkiintoista on, että Palmén katsoo tarpeelliseksi kommentoida yli kaksi vuosikymmentä aikaisemmin ilmestynyttä Rabben kirjoitusta, jossa epäiltiin Chydeniuksen ajatusten alkuperäisyyttä. Palménin tarjoama ratkaisu nousee orgaanisesta historiankäsityksestä: Chydeniuksen julistama elinkeinovapauden oppi oli alkuperäistä eikä lainattua, koska se oli kasvanut aikaisempien sukupolvien Suomessa suorittamasta ”agitaatiosta”, vapauteen perustuvien talouskäsitysten vähittäisestä kehittämisestä kansakunnan sisäisessä vuorovaikutuksessa.

Georg Schauman
1900-luvun alku
Museovirasto

Georg Schauman (1870–1930)

ylikirjastonhoitaja, kansanedustaja

OTE ARTIKKELISTA

Chydeniuksen ja ylipäänsä varhaisten ekonomistien liberalismi tähtäsi aivan toiseen päämäärään kuin nykyinen. Siitä tuli ase alempien yhteiskuntaluokkien, työläisten, käsissä, se oli humaania ja jaloa. Nykyajan taloudellinen liberalismi on ase kapitalistien ja työnantajien käsissä, se on itsekästä ja sydämetöntä.

Schauman, Georg, ”Några otryckta skrifter af Anders Chydenius”, Ekonomiska Samfundet i Finland. Föredrag och förhandlingar. II:2. Hfors 1901, s. 69.

Georg Schaumanille Chydeniuksessa yhdistyi sekä aatteellinen esikuva että tutkimuskohde. Hänen laatimansa ensimmäinen kattava Chydenius-elämäkerta on perusteellisuudessaan ja lähdekritiikissään edelleen monelta osin käyttökelpoinen. Toisaalta on selvää, että Schauman löysi Chydeniuksesta samanlaisen radikaalin oman tien kulkijan kuin hän itse oli. Schauman kuului ruotsalaisen puolueen vähälukuiseen vasemmistosiipeen ja joutui monissa kysymyksissä ristiriitoihin puolueen konservatiivisen johdon kanssa. Schaumanin tulkinnassa Chydenius edusti ennen kaikkea työväestön ja yhteiskunnan heikompiosaisten puolustajaa.

Selma Abrahamsson

Selma Abrahamsson, ”Flavia” (1872–1911)
opettaja, runoilija

RUNO

[Sisällönmukainen suomennos]

Anders Chydeniuksen muistopatsaan paljastamisen yhteydessä 8.11.1903.

Kaupungin yllä kaartuu raskaana

pilvinen, syksyisen harmaa taivas.

Juhlapukuiset ihmiset kokoontuvat –

seisovat odottaen ja mietteissään,

seisovat tiiviissä, suljetuissa riveissä,

kaukana kaikesta riidasta ja epäsovusta,

ympäröivät korkean monumentin,

joka on veistetty suomalaisesta graniitista.

Katso, silloin putoaa verho alas

ja verkostaan vapautettuna

astuu meidän katseidemme eteen

täydessä majesteetissaan

sen miehen kuva, jonka muisto

lepää isänmaan sylissä,

joka on piirtänyt aikakirjoihimme

lähtemättömästi nimensä.

Ei tervehdi kiitollinen isänmaa

sinua juhlahuudoin,

kuitenkin sen hiljaisuus puhuu voimallisesti,

sanoen enemmän kuin runsaat sanat.

Monien nähdään täynnä kunnioitusta

paljastavan päänsä sinulle,

ja tunteen kutsumana

soi laulu syvänä ja hartaana.

He laulavat kansan laulua,

sen laulun aiheena on maamme,

perintö, jonka olemme saaneet vaalittavaksemme,

sielujen yhdysside.

Kaikki mitä kansa on tuntenut ja tuntee,

mitä se toivoo, mitä se tietää,

on näissä sävelissä saanut

sinun laillasi kuolemattomuuden.

Et oman kunniasi takia

lähtenyt taisteluun, mutta kuitenkin

se säteilee sinun otsallasi,

suutelee hellien kiharoitasi

samalla kun rakkaus ja toivo

seisovat juurella käsi kädessä,

ja kukkien ja kyynelten takaa

hymyilee sinulle isänmaa.

Flavia

Ungdomen: organ för ungdomsföreningar och deras sträfvanden, no 12, 01.12.1903

Flavia [Selma Abrahamson], I ungdomens led. Vers och prosa av Flavia. Kronoby: Folkhögskolans elevförbund 1911, s. 49-50.

Suom. Pertti Hyttinen

Georg Schauman oli vuonna 1899 tehnyt aloitteen Anders Chydeniuksen muistopatsaan pystyttämisestä Kokkolassa 1.2.1903, jolloin tämän kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Tehtävää suorittamaan kutsuttiin aikakauden merkittävimpiin kuvanveistäjiin kuulunut Walter Runeberg. Tieto keisarin myöntämästä luvasta patsaan pystyttämiseen saatiin tammikuun lopussa, mutta jalusta ei ollut vielä valmiina, ja paljastaminen lykkäytyi aina 8.11. asti. Kiristyneen ilmapiirin takia venäläiset viranomaiset suhtautuivat kielteisesti kaikkiin julkisiin kokoontumisiin, eikä virallista paljastustilaisuutta ollut lupa järjestää eikä puheita saatu pitää. Santarmien valvomasta tilaisuudesta muodostui kuitenkin Maamme-lauluineen selkeästi kansallismielinen mielenilmaus.

Selma Abrahamsson oli Kokkolan maalaiskunnassa asunut opettaja, joka julkaisi taiteilijanimellä Flavia runoja, proosaa ja näytelmiä sekä toimi aktiivisesti raittius- ja naisasialiikkeessä. Runo heijastaa voimakkaasti aikakauden ahdistavaa ilmapiiriä ja sitoo Chydeniuksen osaksi kansallista kamppailua.

V. K. E. Wichmann

V.K.E. Wichmann ”Gånge Rolf” (1856–1938)
opettaja, runoilija

RUNO
[Sisällönmukainen suomennos]

Anders Chydenius

Kun Svea, suunniltaan vihasta sankarikuninkaitaan kohtaan,

Kuin leijonaemo, jonka sylistä on riistetty poikaset,

Lähti kostamaan yksinvallalle, joka oli tuhlannut kultaa ja verta –

Ja antoi sen säädyille, silloin laantui sekasorto.

He kiistelivät, herrat valtiopäivämiehet, kreivit ja paronit,

Kunniasta, vallasta ja viroista rovastien ja patruunoiden kanssa.

Ja talonpojan, joka oli luonut valtakunnan, oli pakko kuunnella hiljaa,

Mutta hallituksen kustannuksista hän kyllä sai vastata.

Sellainen oli vapaudenaikamme, ja tuli aina vain pahemmaksi.

Kunnes, Luojan kiitos, itse Herramme tarttui asiaan,

Ja lähetti heille alas taitavan miehen ja pohjalaisen,

Joka tiesi vastaukset valtakunnan ongelmiin, kun kaikki meni vikaan.

Hän oli vahvaa talonpoikaissukua, ja ”päävärkki” oli kunnossa.

Chydenius, Anders oli hänen nimensä, se merkitsi pian paljon.

Kun valtiopäivillä ei saatu huudolta ja riidalta mitään aikaan,

Tuli ”Kokkolasta tuohi-Antti” ja neuvoi heitä ja puhui järkeä.

Sillä papilla oli terävä kieli ja kynä hallussaan,

Hän kirjoitti, hän puhui, ja häntä kuunneltiin, pian kaikki olivat pelkkänä korvana

Oli tuskin mitään, mistä hän ei ottanut selvää,

Niin valtiopäivillä kuin kotonaan sai hän kaiken sujumaan.

Hän opetti talonpojat niityt sammaleelta pelastamaan,

Muuttamaan kivet leiväksi ja suota raivaamaan.

Ja oman mekaniikan varaan rakensi hän uudenlaiset kärryt.

Hän rokotti, kirjoitti reseptejä ja piti suurta praktiikkaa.

Kyllähän moni alaveteliläinen rukoili hädissään Jumalaa,

Kun pastori tuli musta arkku – ”sisältää rokkoja” – kärryssään

Astui alas ja meni sisään taikalasi kädessään

Otti tulta piippuun, tuntemaan ja rakastamaan häntä toki vähitellen opittiin.

Kuin hyvä paimen, joka uhrautuu lampaiden edestä,

Hän hoiti laumaansa antaumuksella ja lääkitsi sielun haavoja.

Kun saarnatuoli oli hoidettu, hän meni navettaan

Ja opetti talonpoikia keritsemään lampaat uudella ja paremmalla tavalla.

Hän oli oppinut ja osaava mies, tieteellinen nero,

Mutta kuitenkin lempeä kaikille, tahtoi hyvää jokaiselle.

Piika- ja renkiraukkojen oikeuksia hän puolusti lämpimästi,

Sillä monenlaista vallan väärinkäyttöä oli ”vapaudenajasta” huolimatta jäljellä.

Samalla innolla terhakka pappi puolusti porvareiden oikeuksia.

Kaupan hän ymmärsi yhtä hyvin kuin suutari lestinsä.

Kotiseutumme sai hänen ansiostaan vapaan purjehduksen,

Sillä ”lakiin perustuva vapaus” oli nyt hänen uskontonsa.

Kun jo tuolloin väkemme alkoi muuttaa

Kotiseutunsa rannoilta muihin, kaukaisiin maihin

Niin hän tiesi tähän lääkkeen ja kirjoitti aivan viisaasti ja lyhyesti:

”Mitä vähemmän vapautta ihmisillä on, sitä enemmän he matkustavat pois!”

Ja monien muiden asioiden puolesta hän taisteli rohkeasti ja voimakkaasti,

Puhe- ja kirjoitusvapauden, niin valtion kuin kirkon piirissä,

Sillä häntä ylistettiin loppuun asti ja rakastettiin vielä enemmän,

Ja siksi tässä, hyvä maanmies, hänen pronssinen kuvansa hymyilee sinulle.

Katso näitä ihmisyyden ja nerouden jaloja, rohkeita piirteitä!

Ne kaikki todistavat, että hän oli mies, joka tiesi ja joka halusi

Mitä maa ja kansa eniten tarvitsi vaikeina hajaannuksen aikoina.

Ja vaikka hän oli rauhan mies, niiden takia hän kävi taisteluun.

Siksi ei pelkästään pronssiin, vaan meidän sydämiimme on valettu

Chydeniuksen kuva, Chydeniuksen nimi! Ja tuskin koskaan sinun tarinaasi unohdetaan

Sinä jalo, lämmin, rohkea poika rannalta Pohjanmaan,

Joka on lahjoittanut maallemme sinut ja monta kaltaistasi.

Gånge Rolf.

Österbottningen 10.11.1903

Suom. Pertti Hyttinen

Nimimerkin ”Gånge Rolf” takana oli Viktor Karl Emil Wichmann, joka kirjoitusaikaan toimi Uudenkaarlepyyn seminaarin lehtorina. Runojen lisäksi hän kirjoitti lukuisia oppikirjoja ja historiikkeja. Runoudessaan hän edusti gööttiläistä, germaanisia juuria painottavaa suuntausta. Opiskeluaikanaan 1870–80-luvuilla Wichmann oli ollut kielitaistelun keskeisiä hahmoja ruotsinkielisellä puolella. Runon julkaisuaikaan hän oleskeli Ruotsissa, sillä hän kuului niihin perustuslaillisiin aktiivisiin toimijoihin, jotka diktaattorinvaltuudet omaava Bobrikovin hallinto oli karkottanut maasta 1903. Runossaan Wichmann luo kansanomaisella otteella puhdaspiirteistä sankari- ja neromyyttiä Chydeniuksen ympärille.

Nimimerkki ”S.”

OTE SANOMALEHTIARTIKKELISTA

Chydeniuksen muistomerkin ääressä

[…]

Kun luomme katseemme kuvanveistäjä Valter Runebergin muovaamaan Anders Chydeniuksen pronssiseen muotokuvaan, kun näemme otsan korkean kaaren, avoimet ja elävät, älystä loistavat silmät voimakkaasti kaareutuvien silmäluomien alla, vahvasti taittuvan nenän, hienostuneesti leikatun suun, vakavat ja lujat, kaikkea hallitsevan vapauden- ja isänmaanrakkauden jalosti ja kauniisti muotoilemat kasvonpiirteet, on kuin pronssi heräisi eloon ja siitä virtaisi meitä kohti Anders Chydeniuksen vapaudenhengen tuulahdus.

[…]

Tästä ikuisesta muistomerkistä, Suomen pyhästä maasta, on Chydeniuksen isänmaassa versova ihana kasvi, jota mitkään ajan myrskyt eivät kykene murtamaan ja jota mitkään pimeyden voimat eivät voi nujertaa. Ja silloin myöskin nyt pystytetty Chydeniuksen kuva voi alati – ”vaikk onni mikä tulkohon” – luoda katseensa alas vapaaseen ja voimakkaaseen kansaan, joka pelkää Jumalaa ja rakastaa vapauttaan ja isänmaataan enemmän kuin mitään muuta maan päällä.

S.

Österbottningen 10.11.1903

Suom. Pertti Hyttinen

Nimimerkin S. kirjoittama kuvaus tuo esille sen kansallismielisen hengen, jollaisena Chydeniuksen muotokuvan paljastustilaisuus paikallisyhteisössä koettiin. Pronssin valettu jalous on elävää ja antaa ympärille kokoontuneille ihmisille sitä vahvistusta, mitä he ankarina aikoina tarvitsevat.

Anonyymi

OTE LEHTIARTIKKELISTA

Antti Chydenius on erityisesti meidän pohjalaisten sankareita, niitä ”suuria pohjalaisia”, jotka ovat kohottaneet tätä maakuntaamme maineeseen yli muiden maamme seutujen. Täällä hän syntyi ja kasvoi, täällä hän miehenä toimi ja vaikutti.

[…]

Painovapauden, uskonvapauden, elinkeinovapauden puolustajana Chydenius oli kaikkein ensimäisiä. Ei mitkään houkutukset eikä mitkään pelotukset saaneet häntä siitä syrjäytetyksi. Hän sai kokea vainoa ja häväistystä, karkotettiin pois säädystänsä, paneteltiin kurjaksi raukaksi oman edun tavottelijaksi, mutta kaikki tämä ei voinut häntä eksyttää. Jalona edistyksen miehenä hän pysyi elämänsä loppuun asti.

Vaasa 24.3. ja 7.11.1903

Gunnar Palander [Suolahti]
1910-luvun loppu
Museovirasto

OTE ARTIKKELISTA

Pakotettuina halpaan työhön isäntien luona, jotka heitä ankarasti kohtelivat, ilman oman työnvalinnan vapautta, muutti vuosittain suuri joukko nuorta ja rotevaa työkansaa, naisia ja miehiä, ulkomaille. […] Ja kirjoittajat olivat katsoneet sitä laiskuudesta ja ylimielisestä vaateliaisuudesta lähteneeksi viaksi, joka täytyi kansasta poisjuurittaa.

[…] Chydenius osotti, mistä tuo paljon pohdittu epäkohta todella johtui. Se oli työkansan luonnollinen vastalause sitä vastaan, että sitä pakotettiin vastoin tahtoaankin ylenmäärin raatamaan parempiosaisten hyväksi. Ainoana asian parannuskeinona oli täysi vapaus jokaiselle järjestää työnsä ja elantonsa omaa mieltänsä myöten, kun sillä vain ei muita loukannut.

Kansanvalistusseuran kalenteri 1904. Helsinki 1903, s. 100–101.

Vuoteen 1903 asti ei juuri ollut olemassa suurelle yleisölle tarkoitettuja suomenkielisiä esityksiä Chydeniuksesta. Chydeniuksen kuoleman 100-vuotismuistoksi Kansanvalistusseura julkaisi sekä E.G.Palménin kirjoittaman elämäkerran että vuosittaisessa kalenterissaan Gunnar Palanderin artikkelin. Lähellä suomalaista puoluetta olleen Kansanvalistusseuran kalenterit olivat suosittuja (painosmäärä jopa 30000), joten ne toimivat varsin tehokkaina popularisoinnin välineinä.

Palander nostaa artikkelissaan esille erityisesti ne puolet Chydeniuksen toiminnassa, jotka koskettivat ”työkansaa”: talonpoikia ja palvelusväkeä.

Arvid Mörne
Foto Ernst Ovesén 1910–1918
Museovirasto

Arvid Mörne (1876–1946)
kirjailija, kirjallisuudentutkija

RUNO
[Sisällönmukainen suomennos]

Anders Chydenius.

Kun hän astui pohjalaisten käräjille

Kokkolassa,

porvarien ja talonpoikien joukossa

hän levitti uutta ajatusta.

Kuin kauan odotettu helluntain sointi

pyhän kellon kielestä,

kuin myrskytuulen henkäys pulavuosien ummehtuneeseen ilmaan,

olivat sanat hänen huuliltaan.

”Talonpoikien joukoista kuuluu vaikea valitus:

”Viimeisetkin voimamme ovat lopussa.

Tervamme pilaantuu kaupungin hovissa

eikä sitä saa laivata ulkomaille.

Turhaan hehkuu miilu punaisena.

Nyt puhaltavat kylmät kuolontuulet.

Ei kuningas kuule kun huudamme leipää,

ei anna porvari meille suolaa.” – –

Sinä harmaa, nääntynyt itsenäinen talonpoika,

orjuuden yön kätköissä.

Sinulta loppuu leipä. Sitä voidaan ostaa

vapauden kalliilla hinnalla,

sinä päivänä kun kaukaisille merille ja satamiin

sinisen lipun alla

meidän tervamme ja kotiseutumme nimi

menee omien laivojemme myötä.

Sininen lippumme kultaisine risteineen

pohjalaisessa mastossa

tuo viestiä kuohuvasta koskesta,

satumaisesta erämaasta,

valoisten kesäöiden rauhasta

ja laajojen tasankojen tyyneydestä,

maasta, jossa porvari saa ahertaa vapaasti,

jossa asuu vapaita talonpoikia.”

* * *

Hän taisteli kynän avulla valon puolesta.

Hän seisoi valtiopäiväsalissa,

joukkojen mies, joka kuvaili joukkojen aherrusta

tulisissa puheissa.

Hän halusi vapauttaa palvelijan siteistään,

”laillisen suojelun” alaisuudesta.

Hän tuli kuin salama myrskypilven laidalta,

liian terävä, liian valoisa, liian nopea.

Hänen puheensa unohdettiin. Hänen kirjoituksensa peittyivät

vuosisataisen tomun alle.

Nyt siintää taas aamunkajastus.

Nyt nousee myrskyn pauhu.

Nyt palvovat rohkeat, pelottomat miehet

hänen henkensä kultaisia sanoja.

Mutta Vapauden orastus – se kuihtuu vaan

tässä samassa ankeassa maassa.

Framtid nr 50 & 51, 24.12.1909, s. 5–6

Österbottningen 28.12.1909, s. [2]

Suom. Pertti Hyttinen

Arvid Mörnen aatteellinen lähtökohta oli suomenruotsalaisessa kansallisuusliikkeessä, mutta hän omaksui sittemmin sosialistisia aatteita ja kuului myös aktiiviseen vastarintaliikkeeseen. Näiden varsin erisuuntaisten tavoitteiden yhteensovittaminen ei ollut helppoa. Suurlakon yhteydessä vuonna 1905 hän osallistui työväen liikehdintään, mikä vaikeutti hänen asemaansa ruotsinkielisissä porvarillisissa piireissä. Mörne oli juuri 1909 joutunut eroamaan Mellersta Nylands folkhögskolanin johtajanvirasta, ja tämän runon pessimismi heijastaa ehkä osaltaan sitä umpikujaa, johon hän oli ajautunut. Chydeniuksen kirjoitukset on löydetty satavuotisen tomun alta, nyt uudet rohkeat miehet palvovat hänen sanojaan. Mutta siitä huolimatta vapaus saa edelleen kuihtua. Vapauden puutteesta kärsivät erityisesti ”joukot”, mutta myös kauppaa käyvät porvarit, eikä Mörne määrittele, kuka vapautta kahlehtii.