Jätä ennakkoluulot

Jätä kaikki ennakkoluulot, älä kuvittele vapautta vain yhdellä elinkeinonhaaralla, sillä siinä tapauksessa et pääse pitkällekään kohtaamatta vastarintaa ja sekasortoa. Vapauta valtio ajatuksissasi yhdellä kertaa niistä siteistä ja säädöksistä, jotka sitä kahlitsevat. Anna toisten esimerkin vakuuttaa sinut siitä, mikä on mahdollista, ja käytä aikaa päästäksesi sisään itse asiaan. Pian saat havaita, kuinka vapaa vienti ja tuonti elähdyttävät vähäisimmänkin elinkeinonhaaran, estävät ulkomaalaisia nylkemästä valtakuntaamme ja yhtä kansalaista rikastumasta toisen kustannuksella; kuinka varmuus maansa omistuksesta ja vapaus harjoittaa käsityötä ja elättää itsensä mielensä mukaan johtaa maanviljelijän huomaamatta ja ilman lain määräyksiä sellaisen elinkeinon pariin, joka on paras sekä hänen että valtakunnan kannalta. Saat havaita, kuinka vapaa käsityö ja manufaktuurituotanto elähdyttävät työläisen ahkeruuteen ja kohtuullisuuteen, kun hän ei ole joidenkin huonosti palkattujen kisällien kehnon työn varassa, vaan pääsee omalla uutteruudellaan ja hyvillä tuotteillaan muista edelle. Saat havaita, kuinka kaikki vapaat elinkeinot yhdessä asettavat kansaa oikeisiin kohtiin, joissa ihmisistä on eniten hyötyä itselleen ja koko valtiolle, ja vihdoin saat havaita kuinka mitkään poliittiset lait maailmassa eivät ole pystyneet säätelemään oikein sitä minkä luonto niin kevyesti ja vaivattomasti hoitaa.

Valtakunnan heikkouden lähde (1765), s. 21–22. Suomennos: Antero Tiusanen.

Rajoituksilla rappioon

Ruotsi on kaiken tällaisen vastaisesti uskonut, että finanssi- ja kauppa­salaisuudet, yksinomaiset erioikeudet, palkkiot, rajoitukset ja monenlaiset kiellot tekevät meidät onnellisiksi. Olemme nyt pitkään puurtaneet kaiken tämän kanssa ja vihdoin päässeet niin pitkälle, että kärsimme väenpuutetta, vaikka ruttoa tai sotaa ei ole ollutkaan, että olemme joutuneet ulkomaalaisten asiamiehiksi, koska kaupankäynti ei ole vapaata, että näemme nälkää ilman katovuottakin, ja että olemme vailla metallirahaa, vaikka maassa on mitä suurimpia kaivoksia.

Valtakunnan heikkouden lähde (1765), s. 6. Suomennos: Antero Tiusanen.

Vapaiden elinkeinojen tasapaino

En tarkoita, etteikö jokaisen yksilön tahtoon sisältyisi luonnon antama valtion vastainen intressi, mutta se tasapaino, johon elinkeinot pysähtyvät vapaiksi päästyään, on se, joka estää työntekijöitä vahingoittamasta toisiaan ja valtiota siinä määrin kuin muuten tapahtuisi.

Ihmissuku muistuttaa tältä osin täydellisesti merta, jossa toinen vesipatsas vaikuttaa joka hetki toiseen äärettömällä paineella, mutta jossa yhtä suuri vastapaine aiheuttaa sen, että meren pinta pysyy kuitenkin tasaisena ja vaakasuorana, ja tämä kaikki ilman mitään erityisiä jokaisen pylvään välisiä esteitä tai sulkuja, tai mitään mutkikkaita toimenpiteitä. Mutta heti kuin halutaan, että yksi vesipatsas seisoo korkeammalla kuin muut, siihen vaaditaan erityistä voimaa, paljon rakentamista sekä suurta taitoa ja työtä, ja vesipatsasta voidaan kaikella varovaisuudellakaan tuskin säilyttää sellaisena ilman, että sulkurakenne vuotaa ja vesi lisää alla makaavan taakkaa.

Muistutuksia Huomautuksiin kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto (1765), § 99, s. 159–160. Suomennos: Jouko Nurmiainen.

Kysyntä ja tarjonta

Tavaroita ei milloinkaan valmisteta, ellei niitä tarvita ja kysytä. Tarpeet ilmaantuvat itsestään, ne ovat moninaisia ja aikaansaavat täten itsestään elinkeinoja ja tuotteita, jotka sitten myydään tarvitseville. Jos tarvitsevaa estetään ostamasta tavaraa, se jää valmistajan käsiin, muodostuu hänelle rasitukseksi ja saa päälleen mustan leiman, jossa lukee: Hukkaan heitettyä hikeä ja vaivaa.

Kansallinen voitto (1765), § 21, s. 21. Suomennos: Antero Tiusanen.

Itsekukin etsii parastaan

Syntiin langennut ihminen sai sen rangaistuksen, että hänen oli hankittava leipänsä otsa hiessä. Kuitenkin asiaan kuului, että luonto itse määräsi rangaistuksen, sillä omat tarpeet pakottivat ihmisen toimimaan niin, olihan välttämättömien tarpeiden tyydyttäminen vain hänen omien käsiensä varassa. Voitonhalu kevensi vaivoja, sillä ihminen havaitsi sen avulla saavansa mitä tarvitsi.

Jos jompikumpi näistä tekijöistä puuttuu, vikaa on etsittävä kansakunnan säädöksistä, mutta tuskin niiden puuttumisesta, vaan esteistä, joita on asetettu luonnon tielle.

Jos säädökset tekevät kansalaiset kyvyttömäksi elättämään itseään ja lapsiaan, on heidän ja heidän jälkeläistensä kuoltava tai paettava synnyin­seuduiltaan. Mitä useampia mahdollisuuksia elää toisten raadannasta säädökset osalle kansalaisista tarjoavat, ja mitä enemmän toisia estetään elättämästä itseään työllään, sitä enemmän tukahdutetaan ahkeruutta, ja kansakunta alkaa väkisinkin muistuttaa sitä muottia, johon se on valettu.

Jos edellä sanottu pitää paikkansa, esitän sen perusteella seuraavan väittämän: jokainen tavoittelee itsestään sitä asemaa ja elinkeinoa, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, sikäli kuin säädökset eivät estä pääsyä siihen.

Kukin tavoittelee omaa parastaan. Tämä taipumus on niin luonnollinen ja tarpeellinen, että maailman kaikki yhteiskunnat perustuvat siihen. Ilman sitä ei lakeja, rangaistuksia ja palkitsemista olisi edes olemassa, ja koko ihmissuku katoaisi kokonaan lyhyessä ajassa. Parhaiten maksetaan aina siitä työstä, jolla on suurin arvo, ja mieluiten hakeudutaan työhön, josta maksetaan parhaiten.

Kansallinen voitto (1765), § 4–5, s. 6–7. Suomennos: Antero Tiusanen.

Kaupan lait

Perustan väittämäni kahdelle kaupankäynnin perustotuudelle. Edellinen kuuluu: mitä enemmän ostajia tulee markkinoille, sitä paremman hinnan myyjä saa tavarastaan ja päinvastoin. Toinen kuuluu: jos joudun tarjoamaan tavaraa ostajalle, hinta ei ole milloinkaan yhtä korkea kuin jos ostaja joutuu etsimään sitä.

Valtakunnan heikkouden lähde (1765), s. 14. Suomennos: Antero Tiusanen.

Järkevät ihmiset

Havaitaan siis, että jopa kaikkein onnellisimmissa maissa järkevät ihmiset, joita luonnollinen yksinkertaisuus auttaa vaurastumaan, kiertävät hankalia silmukoita niin omaan kaulaansa kuin muidenkin ja tukehtuvat hengiltä.

Vastaus Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämään kilpakirjoituskysymykseen Suomen maatalouden kehittämisestä (1799), § 30, s. 596.

Kauppa tuo hyvinvointia

Kaupankäynnistä on syytä panna erityisesti merkille, että se vaatii mitä suurinta nopeutta eikä sen takia siedä vähimpiäkään esteitä eikä pakkotoimia kootessaan joka suunnalta rahaa ja omaisuuksia liiketoimintaa huolellisesti ja tarmokkaasti ylläpitäville ihmisille ja levittäessään hyvinvointia syrjäisimmillekin seuduille ja nostattaessaan siten tuhansittain uusia ihmisolentoja sinne, missä aiemmin on asunut vain peikkoja ja villieläimiä. Ja tässä asiassa oman voiton tavoittelu on ainoa suurimpiakin pyöriä pyörittävä voima, eikä sen lisäksi tarvita mitään muita toimia.

Vastaus Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämään kilpakirjoituskysymykseen Suomen maatalouden kehittämisestä (1799), § 31, s. 597.

Asetus nro 1

Siitä lähtien työni miellyttävänä päämääränä on ollut yksi ainoa asetus, nimittäin sellainen jolla asetuksiemme määrää voidaan vähentää. Suosittelen mitä lämpimimmin, että tämän asetuksen toteuttaminen otetaan aivan ensimmäiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi, ennen kuin yhtään uutta säädöstä laaditaan.

Kansallinen voitto (1765), § 33, s. 35. Suomennos: Antero Tiusanen.

Hyvinvoinnin virta

Silloin kun virta saa juosta keskeytyksettä, on jokainen vesipisara liikkeessä. Kun esteitä ei ole, tavoittelee jokainen työntekijä innolla elatustaan ja kasvattaa samalla kansallista voittoa. Säädökset kuitenkin kokoavat kansanjoukkoja tietyiksi ryhmittymiksi, yritteliäisyyden mahdollisuuksia kavennetaan ja jokaisessa ryhmittymässä pieni joukko ihmisiä nousee suurimman massan yläpuolelle. Tämän joukon vauraudella todistellaan koko valtakunnan hyvinvointia.

Kansallinen voitto (1765), § 15, s. 16. Suomennos: Antero Tiusanen.

Tarpeet ja työ

Ihminen voi hyvin silloin, kun hän tyydyttää tarpeitaan ja mukavuudenhaluaan tavaroilla, kuten niitä yleisen puhetavan mukaan kutsumme. Luonto synnyttää ne, mutta ilman työtä emme pääse koskaan hyötymään niistä.

On monenlaisia tarpeita, eikä kukaan ole pystynyt ilman toisten apua hankkimaan edes välttämättömiä tarvikkeita, ja tuskin on yhtäkään kansakuntaa, joka ei olisi tarvinnut toista. Itse Kaikkivaltias on tehnyt sukukuntamme sellaiseksi, että meidän on autettava toisiamme. Jos tämä keskinäinen avunanto kansakunnan sisällä tai sen ulkopuolella estetään, silloin rikotaan luontoa vastaan.

Kansallinen voitto (1765), § 2, s. 4. Suomennos: Antero Tiusanen.

Kansallinen voitto

Tämä kansallisen voiton käsite on itsessään mitä vaarattomin ja helpoin, vaikka se näyttääkin olevan jyrkässä ristiriidassa uusimpien toimenpiteemme kanssa.

Se antaa vapauden kaikille luvallisille elinkeinoille, ei kuitenkaan toisten kustannuksella. Se suojaa vähäisintäkin toimintaa sortoa vastaan ja kannustaa ahkeruuteen ja esteettömään toimintaan.

Se punnitsee kaikki yhdellä ja samalla puntarilla, ja voitto on se oikea mittapuu, joka osoittaa mikä on muita parempi.

Se päästää korkeimman vallan tuhansista kalvavista huolista, säädöksistä ja valvontatehtävistä, koska yksityinen ja kansallinen voitto sulautuvat yhdeksi eduksi, ja vahingollinen omanvoitonpyynti, joka säädösten suojaamana aina löytää jonkun kätkön, saadaan keskinäisen kilpailun avulla pidettyä aisoissa.

Se antaa ruotsalaisen nauttia kalleinta ja suurinta oikeuttaan, joka hänellä luonnossa on ja jonka Kaikkivaltias on hänelle ihmisenä suonut, nimittäin oikeutta elättää itsensä otsansa hiessä miten parhaiten taitaa.

Se riistää laiskuuden tyynyt niiden käsistä, jotka voivat nyt etuoikeuksiensa varassa kuluttaa kaksi kolmannesta ajastaan nukkumiseen. Kaikki keinot elää työtä tekemättä karsitaan, ja ainoastaan ahkerat voivat vaurastua.

Se tuo toivotun vähennyksen oikeudenkäyntiemme määrään. Lukuisat säädökset, niiden selitykset, poikkeukset ja sovellutukset, jotka tavalla tai toisella sitovat elinkeinoja, tulevat silloin tarpeettomiksi ja vaikenevat, ja sitten kun laki on kumottu, sen rikkomukset mitätöityvät.

Kansallinen voitto (1765) ,§ 31, s. 32–33. Suomennos: Antero Tiusanen.

Elämää ilman pykäliä?

Näyttää siltä kuin he uskoisivat, ettei Kaikkivaltias ole kyennyt laittamaan ihmistä maailmaan sellaisessa kunnossa, että hän pystyisi tulemaan toimeen, lisääntymään ja elämään maan päällä, elleivät he privilegioiden, ammattikuntasääntöjen, tukipalkkioiden, tarkastajien ja päätösten toimeenpanijoiden avulla pitäisi sukukuntaamme järjestyksessä sen harjoittaessa elinkeinojaan

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 1, s. 2. Suomennos: Heikki Eskelinen

Oma etu ja itsekkyys

Oman onnen ja oman edun tavoittelu on kaikkien vapaiden ihmisten tekojen oikea, elähdyttävä kannustin, kun taas lyönnit ja läimäykset kuuluvat oikeastaan orjille. Viisas on se hallitsija, joka ymmärtää vapauttaa voitontavoittelun niistä aristokratian siteistä, joihin muutamien oman edun tavoittelu on sen vanginnut, mutta suuri hän on, jos pystyy tähän.

Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778), § 8, s. 26. Suomennos: Heikki Eskelinen

Kaupan verenkierto

Kaupankäynti on valtakunnalle hyvin kallis asia, ja sitä on hoidettava huolella, mutta se ei ole lainkaan niin monimutkaista kuin miksi se halutaan tehdä. Kaupankäynti ei koostu ensi sijassa salaisuuksista, ei monista mutkikkaista säädöksistä ja toimenpiteistä, ei lukuisista kieltotavaroista ja rajoituksista. Luonto on aina pakoton ja yksinkertainen. Ruumis voi parhaiten silloin, kun veri saa virrata tasaisesti kaikissa suonissa niiden koon ja paineen mukaan, mutta jos sitä yritetään pakottaa liikaa sydämeen ja keuhkoihin niiden vahvistamiseksi, silloin ne ahdistuvat liiasta verestä, muut elimet surkastuvat, ja ruumista uhkaa kuolettava pistos ja parantumaton verensyöksy.

Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus (1765), § 52, s. 50–51.

Työllä ei ole rajoja

Luoja asetti ihmisen vain tekemään työtä, mutta ei suinkaan säätänyt, millaista työtä itse kunkin olisi tehtävä. Kaikkivaltias kielsi vain varastamisen, mutta ahkeruudelle ei asetettu mitään tavoitetta, ei sitä, miten pitkälle se saisi mennä, eikä sitä, millaisia tuotteita sen pitäisi saada aikaan. Hän ei sitonut ketään aurankurkeen eikä tehnyt kenestäkään kauppiassäädyn jäsentä, vaan jokaisella oli lupa vaurastua siellä missä ja silloin kun itse kukin näki saavansa parhaan voiton.

Vastaus Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämään kilpakirjoituskysymykseen Suomen maatalouden kehittämisestä (1799), § 4, s. 569.