Rohkeudesta ja vaatimattomuudesta

Jälkeentulevat

Sen minkä meidän aikamme tallaa jalkoihinsa, poimii jälkimaailma maasta. Ja sitä mitä nyt sanotaan uskaliaaksi, kunnioitetaan silloin totuutena.

Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765), § 36, s. 104. Suomennos: Antero Tiusanen

Uranuurtaja

Tässä esitellään lukijalle uusi suunnanosoitin. Se on aivan pieni, niin että jokainen voi kantaa sitä taskussaan. Väitän että se on myös uusi, sillä Euroopasta tuskin löytyy mitään sen kaltaista. Uskon sen olevan myös luotettava, sillä olen yrittänyt laatia sen järjen ja kokemuksen perustalle.

Kansallinen voitto (1765), § 1, s. [3]. Suomennos: Antero Tiusanen.

Ennakkoluulojen valta

Kaikkein eniten olen lapsuudestani saakka vihannut ennakkoluulojen ylivaltaa, mutta juuri niiden avullahan maailmaa hallitaan.

Paimenlaulu (1766), s. 11. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Omatunto

En suinkaan halua moittia enkä paheksua säädöksiä, joita on annettu tai voidaan antaa, mutta koska asia on esitettyjen perusteiden nojalla mielestäni erittäin tärkeä ja koko valtakunnan hyvinvointi näyttää sen takia häilyvän veitsenterällä, en ole vapaan valtakunnan kansalaisena voinut saada tunnonrauhaa, ennen kuin olen saanut tuoda käsitykseni yleisön arvioitavaksi. Jos niitä pidetään perusteltuina, korkein valta voinee vielä ottaa tämän ehdotuksen käsittelyynsä ja ne, joilla on käytössään tietoja, joita minulla ei ole, voinevat kehitellä sitä paremmaksi.

Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766), §39, s. 53.

Yksinkertaisuus

Jos yksinkertaista esitystapaa pidetään virheenäni, olen itse kuitenkin pitänyt sitä kunnia-asianani.

Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766), §39, s. 54.

Vaatimattomuus

Minua vähemmän ei kukaan Ruotsin kyvykkäistä miehistä ole koskaan voinut uskoa mahdollisuuksiinsa tulla isänmaassaan tunnetuksi kirjailijana. Vähäiset tietoni, hiljainen ja rajoittunut elämäntapani ja, mikä minun on vilpittömästi tunnustettava, suurelle maailmalle täysin selkänsä kääntänyt sydämeni, joka oli päättänyt, että tutkin perusteellisesti omaa pahaa sydäntäni syrjäisessä maailmankolkassa ja hyödytän virkatoimissani taivaan huostaani uskomaa laumaa, sekä imartelevaa kunniaa kohtaan tuntemani suoranainen halveksunta olivat jättäneet kauas kaikki ajatukset siitä, että kirjoittaisin koskaan mitään yleisölle tai hoitaisin tärkeämpää virkaa kuin ensiksi saamaani pientä tehtävää. Kaitselmus on kuitenkin johdattanut minut arvottoman täysin toisille teille kuin olin osannut kuvitella.

Omaelämäkerta (1780), s. 134. Suomennos: Heikki Eskelinen.