Kuva: Sibelius-museo

ANDERS CHYDENIUS keräsi nuottikokoelmansa aikana, jolloin klassisen musiikin harjoittaminen ja julkinen konserttielämä ottivat ensiaskeleitaan Suomessa. Kokoelmalla on tärkeä asema Suomen musiikinhistoriassa. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa kerättiin vastaavia ja huomattavasti laajempia yksityiskokoelmia jo paljon aiemmin, mutta pienen ja syrjäisen seurakunnan kirkkoherran ennakkoluulottomuus myös musiikin saralla osoittaa poikkeuksellista, valistushengen mukaista avarakatseisuutta.

Chydeniuksen kokoelmassa on vain yksi vokaalimusiikkiteos, mutta se on sitä tunnetumpi: Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater vuodelta 1736. Motetto-otsikolla varustetussa, käsinkirjoitetussa nuotissa ruotsiksi käännetystä laulutekstistä on poistettu katolinen Neitsyt Maria -mystiikka ja korvattu se luterilaisella puhdasoppisuudella. Tässä muodossa teosta oli esitetty säännöllisesti Tukholmassa jo 1740-luvun lopulla. Muilta osin nuottikokoelma koostuu 1760—1780-lukujen soitinmusiikista. Vaikka kaikki säveltäjät eivät nykyään ole tunnettuja, useat heistä olivat omana aikanaan maineikkaita ja vaikutusvaltaisia hahmoja. Pienessä Kokkolassa elettiin tässä mielessä hetken aikaa samaan tahtiin eurooppalaisen musiikkielämän keskusten kanssa.

Nykyään Sibelius-museossa säilytettävässä Turun soitannollisen seuran nuottikokoelmassa on yksitoista Anders Chydeniuksen nimikirjoituksella varustettua nuottivihkoa, kaikkiaan yli 50 yksittäistä teosta. Ei ole varmuutta siitä, ovatko tässä kaikki Chydeniuksen omistamat nuotit. On mahdollista, että osa niistä on kadonnut tai sekoittunut muihin soitannollisen seuran nuotteihin.

Nuottien hankinnan ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. Käytännön näkökulmasta voi ajatella, että ostot tehtiin vähitellen, ehkä innostuksen ja riittävän kyvykkäiden soittajien määrän mukaan. Nuoteista varhaisimmat on mainittu J. J. Hummelin kustannusluettelossa ensimmäisen kerran vuonna 1764. Tuolla vuosikymmenellä ilmestyneitä nuotteja kokoelmassa on kaikkiaan kolme, 1770-luvulla ilmestyneitä viisi, ja vielä vuonna 1781 julkaistuja nuotteja kaksi. Ensimmäisestä painovuodesta voi tietenkin päätellä vain varhaisimman mahdollisen hankinta-ajankohdan, koska kaikki Hummelin julkaisemat teokset säilyivät kustannusluetteloissa vuosikymmenten ajan. Mikäli Kokkolassa seurattiin Hummelin kustannusluetteloita ja mahdollisesti Tukholman musiikkielämää usean vuoden ajan, voi karkeasti arvioida, että ensimmäisten hankintojen joukossa olisivat olleet Pergolesin Stabat Materin käsikirjoituskopio, Lebrecht Julius Schulzin klaveerikvartettojen käsikirjoituskopio, sekä Franz Xavier Richterin sinfonioiden ja Gaetano Pugnanin kvartettojen nuottipainokset. Todennäköisesti aktiivisimman toiminnan kautena 1770-luvun puolivälin paikkeilla hankittiin valtaosa kamarimusiikista, ja vielä 1780-luvun alkupuolella Rosettin huilukonsertto sekä Grafin jousikvartetot.

Gaetano Pugnani (1731—1798) oli keskeinen hahmo italialaisessa viulukoulussa. Opiskeltuaan viulutaiteen kantaisän Arcangelo Corellin oppilaan Giovanni Battista Somisin johdolla hän puolestaan välitti tradition omalle oppilaalleen, ranskalaisen viulukoulun perustajalle Giovanni Battista Viottille. Tätä kautta Pugnani on useimpien nykypäivän viulistien musiikillinen esi-isä. Hän oli maineikas erityisesti laulavasta jousitekniikastaan: ”archetto alla Pugnani” oli tyypillistä barokkijousta pidempi ja suorempi ja antoi vaikutteita Tourten kehittämälle modernille jousityypille.

Vaikka Pugnani vaikutti suurimman osan elämästään Torinossa, hän oli myös aikansa kansainvälinen viulutähti, joka konsertoi mm. Pariisissa, Lontoossa, Wienissä ja Pietarissa. Lontoossa hän asui parin vuoden ajan 1760-luvun loppupuolella ja esiintyi Carl Friedrich Abelin ja Johann Christian Bachin organisoimassa konserttisarjassa. Samaisen Abelin tuotannosta päätyi aikanaan Anders Chydeniuksen nuottikirjastoon kuuden klaveerikonserton kokoelma vuodelta 1774.

Pugnanin tuotanto pitää sisällään näyttämö- ja orkesteriteoksia sekä kamarimusiikkia. Tällä levyllä kuultavat kvartetot ilmestyivät ensimmäisen kerran Pariisissa 1760-luvulla kokoelmassa nimeltä Pièces à plusieurs parties. Hummelin kustannusluettelossa Trè Quartetti á Due Violini Alto Viola & Basso Continuo, Composti da G: Pugnani mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1764. Ruotsi-Suomessa Pugnanin musiikkia tunnettiin hyvin 1700-luvun lopulla. Tuolta ajalta on ruotsalaisissa kirjastoissa säilynyt monien teosten nuottipainoksia ja niistä tehtyjä käsikirjoituskopioita. Tällä levyllä kuultavista kvartetoista on säilynyt peräti kolme käsikirjoituskopiota ja painettu nuotti.

Nämä Pugnanin teokset mainitaan joskus esimerkkeinä varhaisista jousikvartetoista. Nuottipainos sisältää kuitenkin viitteitä myös mahdollisuudesta orkesteriesitykseen. Kvartetoista ensimmäisessä (Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin soittamana Alban äänitteellä ABCD 186) basso continuo -osuuteen on merkitty pariin kohtaan kontrabassolle omaa soitettavaa; kahdessa jälkimmäisessä kvartetossa on muutama monikkomuotoinen soitto-ohje, jotka niin ikään näyttävät viittaavan orkesteriesitykseen. Basso continuon osuus on varustettu kenraalibassonumeroin, josta voisi päätellä sointusoittimen mukana olon. Tämä oli kuitenkin tuohon aikaan yleinen tapa, jolla ehkä vain haluttiin lisätä nuotin käytettävyyttä. Kenraalibassonumerot voi nähdä historiallisena jäänteenä, toisaalta niiden käyttö osoittaa, että eri esityskokoonpanojen rajat eivät välttämättä olleet vielä vakiintuneet. Orkesteriesityksen mahdollisuudesta puhuu myös se, että musiikki ei luonteeltaan ole kovinkaan kamarimusiikillista, vaan liittyy monin paikoin ennemminkin ajan italialaiseen orkesterityyliin. Oman orkesterinsa konserttimestarinakin ihaillun Pugnanin laulava tyyli pääsee erityisesti näiden teosten ensiosissa hyvin esiin. Virtuoosiset, tunteikkaat ja tanssilliset käänteet lisäävät musiikin vivahteikkuutta.

Christian Ernst Graf (1723–1804) oli saksalais-hollantilainen muusikko. Hän aloitti uransa thüringeniläisen kotikaupunkinsa Rudolfstadtin hovikapellissa. Vuoden 1750 vaiheilla hän lähti ilman työnantajansa lupaa Alankomaihin ja työskenneltyään eri paikoissa asettui Haagin kaupunkiin hovikapellimestariksi. Haagiin sijoittui yksi Grafin uran tähtihetkistä, ainakin nykypäivän näkökulmasta: vuonna 1765 kaupungissa vieraili yhdeksänvuotias Wolfgang Amadeus Mozart, joka esiintyi sisarensa Nannerlin kanssa Grafin johtamassa konsertissa. Vuotta myöhemmin Mozart julkaisi Grafin säveltämään teemaan perustuvat pianovariaationsa (KV 24).

Grafin jousikvartettokokoelma on Chydeniuksen kirjaston säilyneiden nuottien joukossa uusin, kokoelman Six Quatuors à Deux Violons, Taille et Basse – – – composés par C.E. Graaf painovuosi on todennäköisesti 1781. Tuolloin ilmestyneen Berlinische Nachrichten von Staats- und gelehrten Sachen -lehden syyskuun kahdeksannen päivän numerossa oli asiaa koskenut ilmoitus. Hummelin kustannusluettelossa – jonka mukaan ostopäätökset Kokkolassa todennäköisesti tehtiin – ensimmäinen maininta kokoelmasta on vuonna 1783. Chydeniuksen omistaman nuotin alttoviulun stemman kansilehdelle on poikittain kirjoitettu ”1785” – ehkä kvartetto on han­kittu nuotistoon tai sitä on soitettu tuolloin. Chydeniuksen nuotistossa on varhaisempiakin Grafin sävellyksiä, vuonna 1773 julkaistu kuuden huilu/jousikvarteton kokoelma. Ehkä näistä teoksista pidettiin Kirkonmäen pappilassa niin paljon, että valinta osui toistamiseen samaan säveltäjään. Tällä levyllä kuultava jousikvartetto on kolmiosainen kokonaisuus, jonka ensimmäisessä osassa eri soittimet osallistuvat melko tasapuolisesti temaatti­seen kehittelyyn. Toinen osa on ensimmäisen viulun soolo muiden soittimien sykkivän rytmisen taustan päällä. Kvartetto päättyy hilpeään Presto-osaan.

Vuonna 1776 Hummelin kustannusyhtiö julkaisi nuottipainoksen nimeltä Six Quatuors à Violino ô Flauto Primo, Violino secondo, Alto & Violoncello. Composées Par M:r Campini. Opera Prima. Musiikin historia ei tunne Campini-nimistä säveltäjää. Kyseessä ovatkin Giuseppe Maria Gioacchino Cambinin (1746—1825) sävellykset. Ne oli alun perin julkaissut Pariisissa toiminut kustannusyhtiö Sieber vuonna 1774 opusnumerolla kaksi varustettuna. Hummelin painoksen väärä säveltäjänimi saattaa olla painovirhe, tai sitten sillä on pyritty välttämään kustannusyhtiöiden välisiä eturistiriitoja.

Cambini oli yksi aikansa tuotteliaimpia soitinmusiikin säveltäjistä. Hänen elämästään ei tiedetä juuri mitään varmaa ennen 1770-lukua, jolloin hän saapui Pariisiin. Samoin hänen elämänsä loppuvaiheet ovat jääneet hämärän peittoon.

Pariisissa Cambini menestyi erityisesti kamarimusiikin ja Ranskassa suosittujen sinfonia concertante -tyyppisten sävellysten tekijänä. Cambini näyttää jatkaneen menestyksekästä uraansa Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeenkin; vuoteen 1800 mennessä Pariisissa oli julkaistu yli 600 sävellystä hänen nimissään. Aivan kaikki eivät välttämättä olleet hänen tuotantoaan, ainakin Tukholmassa vaikuttaneen Joseph Martin Krausin teoksia julkaistiin Pariisissa tunnetumman Cambinin nimissä.

Vuonna 1804 leipzigilaisessa Allgemeine Musikalische Zeitung -lehdessä ilmestyi Cambinin allekirjoituksella varustettu muistelu Firenzessä 1760-luvulla toimineesta jousikvartetista, jossa viulua soittivat maineikkaat Pietro Nardini ja Filippo Manfredi, alttoviulua Cambini itse ja selloa Luigi Boccherini, tunnettu virtuoosi ja säveltäjä (jonka musiikkia hankittiin myös Chydeniuksen nuottikokoelmaan). Vaikka vastaava kertomus esiintyy Cambinin viulukoulussa jo vuonna 1800, tarinaa ”musiikinhistorian ensimmäisestä jousikvartetista” voi hyvällä syyllä epäillä, ainakin eräiden anakronististen yksityiskohtiensa osalta. Chydeniuksen kirjastossa olevien Cambinin kvartettojen sello-osuus sisältää concertante-tyyppisiä osuuksia, jotka joka tapauksessa osoittavat Cambinin tunteneen Boccherinin edustaman uudenlaisen soittotekniikan. Chydeniuksen pappilassa sello-osuuden soitti ehkä kokkolalaislähtöinen Turun Akatemian kemian dosentti Anders Röring kotiseudulla vieraillessaan – kun hän konsertoi yhdessä viulisti Erik Tulindbergin ja matematiikan dosentti, viulisti Isak Nordbergin kanssa Turun Akatemian salissa vuonna 1782, Henrik Gabriel Porthan kuvaili esiintyjiä todellisiksi virtuooseiksi.

”Musiikki oli täynnä sitä selkeyttä, sulokkuutta ja eleganttia yksinkertaisuutta, mikä on niin luonteenomaista tämän säveltäjän teoksille.” Näin kuvailee Charles Burney (The Present State of music in Germany, The Netherlands and United Provinces, 1773) Antonio Sacchinin (1730—1786) oopperaa La Contadina in Corte kuultuaan sen esityksen eräässä saksalaisessa hovissa. Tämän levyn säveltäjistä Sacchini oli omana aikanaan kansainvälisesti menestynein ja tunnetuin. Sacchinin suosio heijastui myös Tukholman konserttielämässä: siinä missä kaupungin 1700-luvun lopun konserttikalentereista löytyy korkeintaan muutamia mainintoja tämän levyn muista säveltä­jistä, Sacchinin nimi on esillä viitisentoista kertaa.

Sacchini syntyi Firenzessä, mutta sai musiikkikoulutuksensa yhdessä tuon ajan tärkeimmistä uuden musiikkityylin keskuksista, Napolissa. Hän herätti huomiota jo opiskeluaikanaan lahjakkaana muusikkona, joka harmonian ja kontrapunktin opintojen lisäksi kehittyi taitavaksi viulistiksi ja laulunopettajaksi. Sacchinin ura alkoi Napolin konservatorion opettajana, mutta jatkui Roomassa ja Venetsiassa ja pian muualla Euroopassa erityisesti oopperasäveltäjänä.

Vuonna 1772 Sacchini muutti Lontooseen ja seuraavan vuosikymmenen alussa Pariisiin. Hänen kamarimusikkituotantonsa syntyi pääasiassa Lontoon-vuosina. Tällä levyllä kuultava jousikvartetto on kuuden kvarteton kokoelmasta, jonka Hummelin kustannusyhtiö julkaisi 1778. Kaksiosainen kvartetto alkaa oopperamaisen loistokkaalla Allegro-osalla. Toinen osa päättää teoksen ajan galantin muodin mukaisesti elegantin menuetti-tanssin tahdissa.

Lebrecht Julius Schulz (1732—1804) on säveltäjä, jonka elämästä tiedetään lähinnä se, mikä on mainittu hänen ainoan julkaistun sävellyskokoelmansa kansilehdellä: Six Quatuor a Cembalo obligato, Flute, Violon, & Basse ad libitum – – – composées par L. J. Schulz, Maitre de Musique de S. A.Sme Madame la Princesse Regnante de Solms Braunfels. Hän toimi siis pienen saksalaisen ruhtinaskunnan, Braunfelsin hallitsijan puolison musiikin opettajana. Schulz oli todennäköisesti varsin tuntematon hahmo jo omana aikanaan: kun tuohon aikaan säveltäjät itse yleensä omistivat teoskokoelmansa jollekin ylhäiselle suosijalle, Schulzin kokoelmassa omistuskirjoituksen antajaksi mainitaan kustantaja Johann Julius Hummel.

Tämä kuuden kvarteton kokoelma on selvästi tarkoitettu musiikkia rakastaville harrastajille, ”amatööreille”. Mielenkiintoista on, että Chydeniuksen kokoelman nuotti on käsin tehty kopio. Käsialoja on kaksi: cembalonuotin on tehnyt eri henkilö kuin muut stemmat. Käsikirjoituksen lähteenä on ollut Hummelin vuoden 1769 vaiheilla julkaisema nuottipainos. Voi vain arvailla ketkä kopiot ovat tehneet. Joka tapauksessa musiikin voi kuvitella sopineen hyvin sekä soittotekniseltä vaativuudeltaan että selkeän sisältönsä puolesta Chydeniuksen aloittelevan, musiikkia rakastavan kapellin käyttöön 1770-luvun alkuvuosina.

Lauri Pulakka

Lauri Pulakka on Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin pitkäaikainen soolosellisti ja musiikin tohtori, erikoisalanaan vanhan musiikin esittämiskäytännöt.

Artikkeli on julkaistu The Anders Chydenius Collection -levyn (ALBA ABCD 449) mukana seuraavassa kirjasessa vuonna 2020.