Painovapaus

Ei ole tarpeen todistaa, että kohtuullinen kirjoitus- ja painovapaus on vahvimpia tukipilareita, joille vapaa hallinto voi perustaa olemassaolonsa. Muuten säädyillä ei koskaan voi olla hyvien lakien säätämiseksi tarvittavaa tietoa, lainkäyttäjillä ei mitään valvontaa, kuinka he noudattavat niitä viroissaan, eivätkä alamaiset voi tietää paljoakaan lain vaatimuksista, virkamiesvallan rajoista ja omista velvollisuuksistaan. Oppineisuus ja järki nujerretaan, ajatusten, puheen ja tapojen karkeus valtaa alaa ja kauhistuttava pimeys peittää muutamassa vuodessa koko vapautemme taivaan. Mutta on syytä pohtia tarkemmin, millaiselle perustalle tämä vapaus oikeastaan tulisi asettaa, jotta sitä ei toisaalta kenenkään toimesta sorreta ja jotta se ei toisaalta suistu mielettömäksi omavaltaisuudeksi.

Painovapausmuistio (1765), s. 416r. Suomennos: Veli-Matti Pussinen.

Vapaan valtakunnan kallein aarre

En noilla valtiopäivillä kuitenkaan työskennellyt minkään asian puolesta yhtä uutterasti kuin kirjoitus- ja painovapauden. Nordencrantzin kirjoitukset olivat jo avannet silmäni niin hyvin, että pidin sitä vapaan valtakunnan kalleimpana aarteena.

Omaelämäkerta (1780), s. 144. Suomennos: Heikki Eskelinen.

Painovapaus on vapauksista ensimmäinen

Kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen siten, että ilman toista ei voi olla toistakaan. Samassa suhteessa kuin kansakunta on vapaa, säilyy myös sen painovapaus aina sellaisena. Mutta jos kirjapaino sitä vastoin jossain alistetaan jonkinlaisen holhouksen alaiseksi, on se pettämätön merkki kansakunnan kahleissa olemisesta. Sillä on havaittavissa, että jopa yksinvaltaisesti hallituissa maissa, joissa kirjoitus- ja puhevapaus on voimassa, alamaiset nauttivat enemmän kansalaisoikeuksistaan kuin tietyissä valtioissa, joissa ajatukset ja järki on sidottu painovapautta rajoittamalla, vaikka niitä muuten kutsutaan vapaiksi maiksi.

Valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen suuren deputaation kolmannen valiokunnan jatkomietintö painovapaudesta. Annettu valtiopäivillä Tukholmassa 21. huhtikuuta 1766, s. [757v]. Suomennos: Veli-Matti Pussinen.

Tieto ja valta

Yhtä ilahduttava kuin päivä on yön, valo pimeyden, auringonpaiste jyrinän ja salamoinnin rinnalla, yhtä virkistävästi vaikuttaa alamaisiin se, että he tietävät, mikä on heidän kannaltaan hyvin, mikä huonosti. Siksi tieteitä palvotaan, kirjoittajia houkutellaan kilpailemaan keskenään ja kirjapainot tuovat heidän ajatuksensa päivänvaloon. Etenkin vapaat yhteiskunnat tarvitsevat tällaista valoa. Niiden on itse ohjattava hyvinvointiaan. Jos ne ovat pimeydessä ja purjehtivat ilman ohjausta, ne kadottavat onnensa, ajavat karille ja hukuttavat koko isänmaan onnettomuuden pohjattomiin syvyyksiin juuri silloin kun luulevat pääsevänsä ankkuriin onnellisten rannalle. Silloin ne saavat kokea, miten uhkarohkeaa on olla luotsina tuntemattomilla vesillä ja ruorimiehenä osaamatta käyttää kompassia.

Tämän Ruotsi on todella joutunut vahingokseen oppimaan. Tuskin on valju pohjantuli ilmaantunut taivaallemme, kun olemme jo luulleet sen enteilevän ihanaa aamuruskoa. Pieni merkkituli tai hohtava taivaanilmiö, joka palaa muutaman minuutin, on usein saanut meidät niin valtoihinsa, ettemme ole lainkaan huomanneet poikenneemme oikealta reitiltä. Olemme luulleet valoja Onnellisten saarelta tuikkiviksi säteiksi, mutta kun olemme hetken jumaloineet näitä pian sammuvia välähdyksiä, olemmekin huomanneet olevamme tyrskyjen ja korkeiden luotojen ympäröimiä. Useimmat ovat täysin hätääntyneinä jättäneet sekä purjeet että ruorin, kun taas toiset ovat sanoneet, että pian saamme laskea toivomaamme satamaan. Tarkkanäköiset ovat sen sijaan varoittaneet, että laiva on tuhon oma, ­ellemme muuta suuntaa.

Vapaissa valtioissa ei riitä, että jotkut harvat ovat ottaneet tästä selvää. Enemmistön on päätettävä asioista. Ne, jotka ovat ehtineet kyllin pitkälle, ovat liian korkealla kansan yläpuolella. He ovat sellaisia ihmisiä, jotka voittavat ensin innostuksellaan valtakunnan luottamuksen, mutta jotka vilpillinen omanvoitonpyynti johtaa pian pois oikealta reitiltä. Siksi heitä on kunnioitettava, mutta ei palvottava, ja seurattava, mutta ei sokeasti.

Jotta näin tapahtuisi, kansakunnan on itse oltava valistunut. Se vaatii kuitenkin järkeä, ja se harjaantuu parhaiten, jos kirjoitamme ajatuksiamme paperille. Mikään ei kuitenkaan juuri kannusta tähän, ellei kirjapaino levitä ajatuksia yleiseen käyttöön. Totuus ja vilpittömyys saavat siinä jalon puolustuksen. Panettelijat eivät pysty mustaamaan hyvettä, kuona huuhtoutuu siitä ja hyve hohtaa kahta kauniimmin. Hyve ei pelkää päivän sarastusta, ei epäile valoa, ja on vähiten vaarassa kadota silloin kun valo saa vallita.

Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua?, § 23, s. 65–66. Suomennos: Antero Tiusanen.